Julkaistu: 29.02.2024

Alma 91v

Oma- tai vuokra-asunto, Uusimaa


Arjen kuvaus

Ihan normaalia arkea: aamutoimet ja keitän aamupuuron ja oikeastaan mitä kevyttä kotityötä on siinä tehtävänä. Mä kuuntelen televisiota ja radiota. Radio on aina auki. Nyt kun ei voi lukea enää, niin se on tärkeetä, että voi kuunnella, ja kuuntelen äänikirjoja. Ihan normaaleja askareita, kun yksin asun niin sillä tavalla alkaa päivä.

Itse laitan ruuan. Päivällä tietysti juon päiväkahvit ja vähän pientä lounasta syön. Sitten laitan päivällisen siinä neljän – viiden paikkeilla. Sitten jos joku tulee käymään iltapäiväkahvilla, mutta harvemmin. Nyt etenkin koronan aikana olen ollut yksin.

Sitten käyn pihalla kävelemässä. Talvella on vähän vaikeaa liikkua, kun on lunta ja liukasta, ja minulla on vähän jyrkkä piha. Se on talvella ja kesällä suuri ero. Kesällä olen paljon enemmän ulkona – istun keinussa ja liikun. Talvella on hankalampaa, et sillon enemmän joutuu olemaan sisällä.

Mitä nyt muuta kaikkea voi tehdä. Pesen pyykkiä koneella ja hoidan kyllä itse suihkun ja kaikki pukeutumiset ja sellaset, että ne sujuu kyllä vielä toistaseks. Nyt olin leikkauksessa, että katsotaan nyt miten tää kunto tästä lähtien sitten on. Ikäisekseni – kaikki sanoo, lääkärit ja kaikki – että oon hyvässä kunnossa.

 

Omannäköinen arki

No tietysti on niin paljon joutunu luopumaan, juuri sen takia, että ei voi lukea. Ennen luin paljon lehtiä ja kirjoja ja vielä tietokonettakin käytin aika pitkään. Sitten ainoastaan tabletti on ollut käytössä, josta kuuntelen äänikirjoja ja otan kyllä valokuvia sillä. Sillä on niin hyvä, kun voi suurentaa.

Seuraan elämää ympärillä, kun on peuroja ja oravia ja järvi on siinä alapuolella. Se on tietysti jäässä talvella, mutta kesällä se on aina omanlaisensa. Maisema on mulle hyvin tärkeä, koska se on mun lapsuudenmaisema.

 

Asuminen

Asun yksin omakotitalossa järven rannalla. Se on 200 neliötä – se on käynyt vähän isoksi. Se on omistusasunto. Olen asunut 10 vuotta tässä kodissa. Sillon, kun mieheni eli vielä, asuttiin vuodesta 1972 viereisessä talossa. Tää on minun kotiseutuani ja kotipaikkaani.

 

Asumisviihtyvyys

Se on ennen kaikkea se, koska tämä on kotitilani mailta tämä tontti, ja se on lapsuuteni maisema. Asun kotona niin kauan, kun jaksan.

 

Palveluiden käyttäminen

Kotiin tuotavista palveluista käytän ainoastaan siivouspalvelua. Siivooja käy kahden viikon välein.

Kaupassa käynnit hoituu mun lasteni kautta. He hoitaa kyllä ne kauppa-asiat. Joskus olen käynyt itsekin mukana, mutta en käy yksin, kun en enää aja autoa. 87-vuotiaaksi asti ajoin autoa, mutta sitten meni tää näkö.

Pankkipalvelut tyttäreni hoitaa, koska hänellä on oma tilitoimisto. Hän on hoitanut jo vuosikaudet ne. Ja poikani myöskin pankkiasioita hoitaa.

Apteekissa joskus käyn tyttäreni tai poikani mukana, mutta yleensä he hoitaa kyllä nämä asiat.

Palvelut eivät ole ihan lähellä. Asun haja-asutusalueella, niin sieltä pitää aina sitten lähteä autolla erikseen. Kotoa palveluiden ääreen on suunnilleen 4 kilometriä.

 

Liikkuminen

En kovin pitkällä käy kodin ulkopuolella, koska siellä on maantie. Nyt on kyllä tekeillä tie jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Oikeastaan käyn lähinnä siinä pienellä tiellä, joka kotiin johtaa.

Pihalla ja rannassa tietysti liikun. On vähän jyrkkää, niin on rappuja sinne rantaan. Siinä omassa maastossa liikun, ja on sukulaisia ympärillä, niin voi kävellä vaikka heitä tapaamaan.

Kun käytän palveluja, lapset vie sinne autolla. Taksia en yleensä käytä, vain joskus harvoin.

 

Tärkeät henkilöt

Tärkeitä henkilöitä on lapset ja lastenlapset. Melkein päivittäin yhteyttä pidetään, mutta ei nyt ihan joka päivä, vähän vaihtelee asioiden mukaan. Puhelimella soittelemme.

Naapureina on sukulaisia, koska me ollaan sisarukset oltu aikoinaan siinä vierekkäisillä tonteilla.

Ikiliikkujissa olen käynyt, se on voimisteluryhmä. Siinä olen käynyt ainakin 5 tai 6 vuotta. On keväällä ollu 15 kertaa ja syksyllä 15 kertaa. Mutta koronan takia on ollu pieniä pysähdyksiä välillä. Se on niin pieni ryhmä, että meitä on vaan 5 – 6 siinä ja 2 vetäjää. Se on ollu tosi kivaa.

 

Elämän käännekohdat

Nuorimman tyttäreni kuolema, se on suurin käännekohta. Ja kaikkien sisarusteni menettäminen, kun oon isosta perheestä. Ja mieheni poismeno. Olen oikeastaan ainoa iäkäs enää tästä sukupolvesta jäljellä, niin sillä tavalla tuntuu, että on yksinäistä.

Lasten syntymät ovat olleet käännekohtia totta kai. Oon jo isomummikin, että on useampi polvi tässä.

 

Digitaaliset laitteet

Tabletti on käytössä vielä. Läppäri oli mulla aikasemmin, mutta en sen kanssa oikein näe mitään tehdä. Tabletin kautta kuuntelen äänikirjoja ja otan tosiaan valokuvia ja talletan niitä, ja joskus yritän lukea jotain iltapäivälehteä tai muuta. Se on harmi, kun ei voi oikein muita lehtiä lukea.

Tabletin käytössä on minusta aika paljonkin pieniä hankaluuksia, mutta sitten pojanpoika aika usein auttaa siinä, että laittaa niitä vähän paikoilleen taas. Se on vaikea just, kun ne on niin pieniä, ja on vaikea nähdä niitä. Ja sitten jotenkin, se miten on joskus osannut vähän tietokonetta käyttää, niin kun ei ole käyttänyt vähään aikaan, niin sitten se unohtuu. Että ei se aina niin helppoa ole.

Älypuhelinta ei ole käytössä, koska mulla on niin hankala, kun mun sormenpäät on tunnottomat. Tän oikean käden, ja mä oon oikeakätinen. Ja kyllä mun lapset kovasti aina sanoo, että minkä takia mä en oikeen tykkää tosta senioripuhelimestakaan. Se on mulle niin hankala, kun mä nään huonosti. Olen vielä tota senioripuhelinta käyttänyt.

Televisio on auki, vaikka en näe tekstiä enää lukea, mutta kyllä jotain ohjelmia katson ja kuuntelen. Radio on aina auki ihan aamusta iltaan.

 

Teknologian mahdollisuudet

Kyllä välillä miettii, että jos ne nuoret insinöörit osais ajatella myöskin sitä vanhan ihmisen näiden laitteiden käyttämistä, niin vois ehkä jotain olla. Mutta en osaa sanoa, että mitä tarkemmin. Otettais huomioon.

 

Kiteytys hyvästä arjesta ja asumisesta

Kyllä se on vaan se koti, joka on tärkeä, ja kotona asuminen.

Maisemasta en haluaisi luopua. Se on aina heti aamulla, kun herään, niin se on niin monimuotoinen. Se merkitsee mulle paljon. Olen saman järven rannalla kasvanut lapsena. Kyllä se lapsuusmaisema on tärkeä.

Sukulaiset ympärillä on myöskin tärkeä juttu.


Palaa hakutuloksiin