Alpo 68v
Oma- tai vuokra-asunto, Varsinais-Suomi
Arkipäivän kulku
Arki ei ole kovin säännöllistä. Parina päivänä viikossa käyn kaupoilla. Käyn tarjoushaukkana keräämässä tarjouksia. Jos ei ole mitään sovittuna lastenlasten kanssa, niin olen päiväajan jämähtänyt sukututkimukseen. Teen sitä koneella. Internet on kova sana, sieltä löytyy vaikka mitä. Tämän tyyppinen tieto löytyy aina sieltä. Ei tarvitse mennä kirjastoon, nykyaikana on aika paljon tallennettu mikrofilmejä ja sukukirjoja ja kaikennäköistä nettilinkkeihin. Sitten on ohjelmistoja, että ei tarvitse papereja liimata eri kirjoihin tai muuta. Tietoa voi koota yhteen sellaiseen kokoelmaan. Ja voi pitää myös yhteyttä kaukaisimpiin sukulaisiin.
Kerran viikossa käyn kuoron harjoituksissa. Laulan bassoa kamarikuorossa. Talviaikaan käymme kerran viikossa vaimon kanssa tanhuamassa. Me olemme kansantanssiyhdistyksessä melkein nuorisojaostoa, sillä monet ovat yli kahdeksankymppisiä. Pian olemme siinä tilanteessa, että vaikka olisi halua käydä, niin ei enää riitä pareja. Se on kuoleva harrastus, jos nuoret eivät nyt yhtäkkiä innostu siitä.
Minä jäin kuusikymppisenä eläkkeelle. Sain aivoverenvuodon, josta jäi hieman haittaa sillä hetkellä. Mutta ne vaivat ovat menneet jo melkein kokonaan ohi. Minulla ja vaimolla ei ole mitään lääkitystä tällä hetkellä. Minulla ei löytynyt siihen vaivaan mitää suurempaa syytä, niin ei tullut mitään pysyvää lääkitystä. Vanhuusenkrempoista on tullut heikompi tasapaino ja jäykkyys, ei ole enää niin notkea. Helposti kaatuu risuihin metsikössä. Semmoista kromppimista.
Mökillä kaikki luonnistuu. Puita teen, vettä kannan. Mökkiaika on oikeastaan siinä hyvä, että talvella kun asumme kerrostalossa, niin vaikka kuinka yrittäisi kerran päivässä käydä kävelyllä, niin on se liikkuminen paljon paljon vähempää mitä se on täällä mökillä. Minulla on kahdeksan lastenlasta. Kaikki asuvat tällä samassa kaupungissa. Vanhin pääsee ripiltä ja nuorin pääsee toiselle luokalle. Kaikki on siltä väliltä.
Koti
Tämä kaupunkiasunto on 91 neliötä, neljä huonetta ja keittiö. Ei ole omaa saunaa vaan taloyhtiön sauna. Me myytiin aikanaan omakotitalomme. Voin sanoa, että myimme sen koska viimeinen ruohonleikkaaja muutti pois kotoa. Asunto on miellyttävä ja ihan kivassa paikassa. Mutta asuntoyhtiö on meidän mielestä huono. Me osallistuimme enemmän hallitukseen ja päätöksentekoon, mutta meille ei ole osoitettu paikkaa. Me emme ole ilmeisesti päässeet sisäpiiriin, vaikka siinä ollaan asuttu jo 10 vuotta. Me olimme ehkä vähän liian innokkaita ja meillä oli ideoita ja muuta, niin ei päästy mukaan.
Taloyhtiöllä on saunavuoro ja lenkkisauna, pääsemme kaksi kertaa viikossa saunaan. Saunan puute ei ole ongelma. En oikeastaan osaa sanoa että olisi nyt mitään puutetta, mitä on jäänyt kaipaamaan. Ehkä jotain istutuksia kaipaisi pihaan enemmän. Taloyhtiö suhtautuu kaikenlaisiin istutuksiin aika kitsaasti. Olemme kuitenkin melkein puoli vuotta mökillä, meillä on täällä sitten puskaa ja nurmikkoa.
Talossa ei ole hissiä, mutta tämä on ensimmäinen kerros. Ajateltiin että kun tullaan vanhaksi, niin ei välttämättä päästä rappusia kulkemaan. Saimme omakotitalosta sen verran, että meillä oli hyvät välirahat tehdä remppaa. Remppasimme tämän asunnon täydellisesti. Se on meille kokonaan rempattu, lattiasta kattoon purimme kaiken pois. Se on meille hyvä. Ehkä siinä on yksi huone meille liikaa, mutta kyllä sillekin käyttöä on aina ollut. Milloin on lastenlapsia käymässä, milloin nuorempi muksu on täällä päin matkalla.
Palvelut ja liikkuminen
Jos pitäisi mennä johonkin julkisella nyt, niin täytyy sanoa, että en tiedä miten se täälläpäin menee. Meillä oli siinä ihan oven edessä pysäkki, enkä minä edes tiennyt mihin se linja-auto siitä menee. Hyvä jos edes kerran vuodessa käytettiin taksia. Pyörällä, ja omalla autolla lähinnä liikutaan. Emme asu ihan keskustassa, mutta lähellä. Siinä on Prisma ja ABC eikä Alkoonkaan ei ole pitkä matka. Ihan korttelin päässä on R-Kioski, Posti ja K-Market.
Me ei kauheasti elokuvissa käydä. Olemme saaneet joululahjaksi elokuvalippuja, mutta emme ole tuhlanneet niitä. Teatterissa kyllä käydään. Meillä on kummityttö laulaja, hänen kauttaan ollaan ajauduttu klassisemman musiikin puolellekin. Helsingissä Oopperatalossakin asti. Porin Jazzit eivät ole millään muodolla meidän kummankaan "favorite":a, se ei ole musiikkia kyllä ollenkaan.
Meillä on molemmilla auto. Silloin kun muksut oli pieniä, meillä oli vain yksi auto. En oikein tiedä, miten silloin pärjättiin yhdellä autolla. Kuin toinen menee mökille, ja toinen ei ehdi mukaan, tai sellaista. Helpottaa että on kaksi autoa. Sitten kun siitä tulee oikein kallista, niin varmaan joudutaan luopumaan.
Digitaalisten laitteiden käyttö
Minulla on läppäri, mitä käytän sukututkimuksessa. Vaimolla oma tabletti. Minä en oikein tablettia osaa käyttää, minulla on se ongelma näissä hiplaa-näplää-näppäimistöissä, että minulla on niin kuivat sormet. Tykkään kunnon näppäimistöstä, enkä näistä hipaisuhommista. Vaimolla on älypuhelin, hänkään ei sitä ihan osaa aina käyttää. Minulla on tämä simpukkapuhelin, ihan siksi että siinä on ne näppäimet. Yleensä jos vaimon puhelimella pitää jotain tehdä, minun täytyy pyytää vaimon sormet apuun. En ole mikään käsienrasvaaja, minun on niin kuivat nämä sormet, että ne eivät tehoa.
Omasta mielestäni pystyn aina auttamaan teknologian kanssa. Yleensä lapsilta kysytään apua näissä uusimmissa. Minulla on se, että ymmärrän sen laitteiden logiikan, mutta en jaksa alkaa niiden kanssa rämppäämään. Kun joku sen laittaa kuntoon, niin ymmärrän, mutta en viitsi kaikkia alkaa kokeilemaan. Ne vie aikaa, ja se on jotenkin niin hankalaa niiden kanssa tempuilla. Minulla ei ole älypuhelinta, vain Nokian simpukkapuhelin. Siihen ei sovelluksia paljon tallenneta. Pidän yhteyttä ihan puhelun kautta. Ja tekstiviestin. Nyt tämä nuorin ei mielellään enää vastaa, koska hänen mielestään tekstiviestit ovat niin vanhanaikaisia, hän ei kännykässään enää huomaa että näitä on tullut. Areenaa katsollaan telkkarista.
Olen aina varoitellut muita näistä huijauksista. Kuitenkin yhden kerran itsekin joudun niihin. Olin yhden kerran tankkaamassa, sitten kun tulin kotiin, avasin sähköpostin, niin kuinka ollakaan, juuri siltä yhtiöltä tuli sähköposti. "Juuri nyt, teillä on mahdollisuus voittaa puolen vuoden bensat." Piru vie menin lankaan. Sitten vasta kun olin jos syöttänyt pankkikorttini numeron, että ei tämä voi olla totta. Soitin sinne ja kysyin, ne sanoivat että ei ole tällaista. Suljin korttini ja otin uuden kortin. Se oli niin sopiva hetki, kun juuri oli käynyt tankkaamassa. Siinä on ne sudenkuopat.
Olin töissä IT-konsulttina. Silti tämä tietokoneen käyttö ei ole mitenkään miellyttävintä hommaa. Minun mielestä kaikki on muuttunut vähän liian nettipainotteiseksi. Kun sanotaan, että netin kautta on helppoa, helppoa, helppoa. Minun mielestä se ei ole helppoa. Minulla on iso kynnys. Jos ajattelee nettikauppaa, niin mielummin menen kivijalkamyymälään. Sitten korttimaksujen sijaan käytän rahaa, olen niin vanhanaikainen. Aina kaikki tunnistautumiset, ja sitä ja tätä, ja minä en ole mihinkään WhatsAppiin ja Facebookiin liittynyt. Minä vaalin yksityisyyttä.
Olen insinööri itse, kaipaan selkeyttä siihen hommaan. Minusta nämä nykyapparaatit, varsinkin nettisivut, ne eivät ole minun ajatuksenjuoksun perusteella loogisia. Niissä on ne tiedot ja nappulat siellä täällä, se tieto on väärässä järjestyksessä. Tiedän että tällä ja tällä sivulla on linkki sinne ja sinne, mutta en löydä sitä.
Palaa hakutuloksiin