Digitaalinen teknologia ikääntyneen ihmisen toimijuutta tukemassa - Osa II Kaksi skenaariota ja tulevaisuuden näkymät

Tässä artikkelimme toisessa osassa pohdimme kahden eri teeman kautta teknologian mahdollisuuksia tukea ihmisen oman näköisen hyvän elämän mahdollisuuksia kotiympäristössä. Teemoina ovat kaatumisen ehkäiseminen ja yksin asuminen ja yksinäisyys. Lisäksi pohdimme laajemminkin digitaalisuuden lisääntymisen hyötyjä iäkkäille ihmisille. Tärkeää on muistaa, että digitaalinen teknologia ei suoraan tuo helppoja ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Suurena haasteenamme on ympäristön  tuottaman datan arviointi ja siitä seuraava ennakointi. Mitä tietoa pitäisi kerätä? 

Olemassa olevasta teknologiasta pystyisimme jo löytämään ratkaisun useimpiin haasteisiin. Se voidaan valjastaa kaatumisen ehkäisyn, yksinäisyyden tai muun tarpeellisen ongelman onnistuneen ratkaisun tueksi kunhan lähtökohta ja tavoite (maali) tunnistetaan mahdollisimman hyvin. Tähän tunnistamiseen tarvitaan monialaista, käyttäjät vahvasti osallistavaa yhteiskehittelyä. 

Kaatumisen ehkäisy

Veikko, 84 v
Veikko on 84-vuotias, hän asuu viihtyisäksi kokemassaan puistomaisessa kaupungin osassa itse rakentamassaan omakotitalossa. Veikko ei voi kuvitella asuvansa muualla, mutta nyt häntä on alkanut huimaamaan silloin tällöin, ja hän on kertonut tyttärelleen kaatumisen pelon olleen mielessä joitakin kertoja.

Kaatumista kuvaava skenaario: 

• Veikko on keittiössään valmistamassa itselleen lounasta. 
• Kesken kaiken soi puhelin, joka on olohuoneen pöydällä. 
• Veikko keskeyttää työskentelynsä keittiössä ja siirtyy ripeästi puhelimen luo. 
• Koko aamupäivän vaivannut huimaus voimistuu ja lisäksi jalka sujahtaa kiiruhtaessa maton alle.
• Seurauksena on Veikon kaatuminen.

Skenaariosta selviää, että kaatumisen ehkäisemiseksi olisi pitänyt olla tietoa siitä, että:

• liikkuminen on oletettavasti epävarmaa, koska Veikko oli kokenut huimausta.
• lattialla oleva este aiheutti vaaratilanteen.

Skenaariosta nousevat seuraavat kysymykset: 

• Miten kotona tehtävien toimintojen tukeminen ja yksilölliset tukevat keskustelut ja mahdolliset kuntouttavat ryhmätoiminnot toteutuisivat digitaalisen teknologian avulla? 
• Miten digitaaliset tuotteet ja palvelut voisi tukea Veikkoa riittävän hyvän hallinnan tunteen rakennuspuina? 
• Voisiko digitaalinen teknologia auttaa Veikkoa tekemään omien tarpeidensa ja toiveidensa mukaisia valintoja? 

Kaatumisten rekisteröinti on jo usein osa arkea, mutta edelleen haasteena on se, kuinka saisimme kiinni paremmin ennakoinnista ja erityisesti ihmisen omassa kodissa. Kaatumisten seurauksena on usein pitkiä ja vaativia kuntoutusjaksoja ja toimintakyvyn palautuminen aiemmalle tasolle on usein epävarmaa. Kaatumisen ehkäisy edellyttää perehtymistä yksilön liikkumisessa tapahtuviin muutoksiin ja lähiympäristöissä liikkumiseen. 

Lääketieteellisiin toimiin ryhdytään nykyisin ihmisen loukkaannuttua tai kokiessa itsensä sairaaksi. Tarpeen ilmettyä hakeudutaan terveydenhuollon palveluiden pariin. Ongelman, esimerkiksi kaatumisen syy selvitetään mahdollisesti laboratoriotestien, lääkärin ja moniammatillisen tiimin yhteistyön  ja diagnostisin keinoin. Elämäntapaan, kuntoutukseen ja lääkintään liittyvät ohjeet perustuvat väestötason malleihin, kuten käypä hoitoihin ja ravitsemussuosituksiin. Kansalaisten käytössä yleistyvät jatkuvasti seurantatietoa antavat laitteet ovat vähitellen siirtämässä huomiota yksilölliseen ennakointiin. Tässä on huomioitava, että laitteet ovat harvoin nk. lääkinnällisiä laitteita, joita voitaisiin hyödyntää diagnosoinnissa. Enemmän on kyse terveysteknologiasta, jonka avulla voidaan kiinnittää huomiota elintapoihin ja joka voi tukea tavoitteellisessa toiminnassa. Yksilöllisessä ennakoinnissa on olennaista kyetä yhdistämään ihmisen elämänhistoriaa ja terveyshistoriaa tietoon yksilöllisistä toimintaympäristöistä ympäristöstä ja merkityksellisestä toiminnasta. Ennakoivan tekoälyn toimivuus on riippuvainen sille opetetusta huomion kohteesta. Tekoälylle opetettavaa tietoa syntyy esimerkiksi moniammatillisessa asiakaslähtöisessä arvioinnissa ja yhteistyössä. (mukaillen Linturi 2020 ja Merchant 2020)

Teknologiset ratkaisut kaatumisen ennakoinnissa

Kaatumisen ennakointi on kaikkiaan laajempi kysymys, jossa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä ja iäkkään ihmisen elinympäristön ja kokemuksen arviointia (Merchant 2020). Tässä tarkastelussa jätämme ympäristön arvioinnin ja keskitymme yksilössä tapahtuvien, kaatumista ennakoivien muutosten havaitsemiseen ja analysointiin. 

Teknologiset perusratkaisut kaatumisen ennakoinnissa voidaan ajatella liittyvän antureiden avulla tapahtuvaan liikkumisen ja asennon rekisteröintiin. Eräänä ratkaisuna voidaan ajatella puettavia/mukana kulkevia kiihtyvyysantureita, joista kerätään mittatietoja käyttäjästä. Tiedot kerätään paikalliseen tietojärjestelmään, jossa ne käsitellään. Käsittelyllä voidaan tässä ymmärtää automaattisesti tapahtuvaa tiedonkeruuta ja muokkausta esimerkiksi koneoppimista varten. Koneoppimisen avulla käyttäjä opettaa toiminnallaan tekoälyn ymmärtämään, miten hän liikkuu normaalisti. Jos seurannassa ilmenee poikkeamia, voivat ne ilmaista kaatumisen vaaraa, jolloin sekä käyttäjää että lähipiiriä/hoitohenkilökuntaa voidaan varoittaa lähestyvästä vaaratilanteesta. Kohdehenkilön digitaalinen kaksonen voi näin auttaa ennakoimaan lähestyvistä ongelmista.

Lisäksi apuna voitaisiin käyttää sisäpaikannusta, jolloin käyttäjän sijaintia seurataan paikannuksen avulla. Tällä voidaan paitsi havainnoida käyttäjän tarkka sijainti, myös tapa liikkua. Jos käyttäjän havaitaan muuttaneen esimerkiksi liikkumistaan käytävällä niin, että hän on lähempänä seinää ja muita mahdollisia tukipintoja aiempaan verrattuna, voidaan olettaa, että hän tarvitsee tukea liikkumiseen. 

Aktiivinen suoja voidaan toteuttaa päälle puettavalla ja huomaamattomalla teknologiaratkaisulla tai ympäristöön sijoitettavilla aktiivisuojilla samaan tapaan, kuin autoissa on kolaritilanteessa laukeavat turvatyynyt. Niiden toiminta perustuu kiihtyvyysanturin antamaan tietoon, jonka pohjalta tyynyjen täyttö käynnistetään. Joissakin automalleissa on vastaavalla tavalla jalankulkijoita varten oleva turvatyyny, joka suojaa törmäystilanteessa jalankulkijaa tai eläintä.

Kaatumisvaaraa ja -haittoja ehkäisevissä ratkaisuissa on kyse erilaisten teknologioiden yhdistämisestä, jolloin niin mukana kulkevilla, kuin ympäristöön sijoitetuilla antureilla seurataan kohdehenkilön asentoa ja sen muuttuessa epänormaalilla tavalla toimilaite käynnistää suojatoimenpiteet. 

Yksinäisyys

Maija, 83 v

Maija asuu senioritalossa kaupungissa. Hän muutti kaupunkiin, koska halusi leskeydyttyään asua lähempänä lastaan ja lapsenlapsiaan. Uusi kaupunki on jäänyt Maijalle melko vieraaksi ja uudessa kotikaupungissa merkityksellisiä ihmissuhteita ei ole syntynyt. Lapsenlapset ovat muuttaneet nyt muualle ja Maijan ajatukset ovat paljon menneessä. Omien voimien heikkeneminen ja ympäristön vähäinen merkityksellisyys vaikuttavat Maijan mielialaan.

Yksinäisyyttä kuvaava skenaario: 

• Maija kaipaa seuraa ystävistään ja omaisistaan.
• Kukaan ei ole käynyt Maijan luona kuluvan kuukauden aikana.
• Maija lähestyy taloyhtiön hallitusta aiheenaan huoneiston kylmyys, vaikka lämpötila on 23 °C. 

Skenaariosta selviää, että yksinäisyyden ehkäisemiseksi olisi pitänyt olla tietoa siitä, että:

• Maija oli kokenut yksinäisyyttä.
• Kukaan ei ollut ottanut yhteyttä häneen pitkään aikaan.
• Yksinäisyyden huomioimiseksi oli tullut viitteitä, mutta niihin ei oltu reagoitu.

 

• Miten fyysisen maailman ystäväpalvelut, yksilölliset tukevat keskustelut ja eri tasoiset ryhmätoiminnot toteutuisivat digitaalisen teknologian avulla? 
• Miten digitaaliset tuotteet ja palvelut voisi tukea Maijaa riittävän hyvän merkityksellisyyden kokemuksen rakennuspuina? 
• Voisiko digitaalinen teknologia auttaa Maijaa tekemään omien tarpeiden ja toiveiden mukaisia valintoja? 
• Miten Maijan vanhaan kotiseutuun liittyvät kuivuneet läheissuhteet (esim. suuret etäisyydet estävät käynnit) tulisivat elävämmäksi digiteknologian avulla.

Merkityksellisen fyysisen ympäristön kokemuksen rakentaminen ihmisen luokse virtuaalisena ja osallisuuden kokemuksen vahvistamista digitaalisen teknologian avulla voisivat olla osa koetun yksinäisyyden ratkaisua. Kuinka Maija voisi tulla kuulluksi ja näkyväksi ja kuinka hän voisi saada digiteknologiasta tukea kokemukselle olla yhteydessä merkityksellisiin ihmisiin ja ympäristöihin. Voisiko robotti olla riittävän sosiaalisen yhteyden tuoja? Digiteknologia luo mahdollisuuksia saada Maija tuntemaan itsensä osaksi ympäristöään ja tulla siinä näkyväksi omana itsenään. Emotionaalisen yksinäisyyden huomaamisen tulisi olla osa rutiinityötä sosiaali- ja terveyssektorilla, mutta se ei sitä tällä hetkellä ole (Jansson 2020). Voisiko esimerkiksi tutkitun tiedon pohjalta rakennettu moniammatilliseen käyttöön tarkoitettu digitaalinen arviointityökalu auttaa tunnistamaan Maijan tilanteen, jotta siihen voitaisiin reagoida.

Jaana Parviainen kuvaa Robotin hoiviin- kirjassa sitä, kuinka robottien sosiaalinen kyvykkyys ei liity niiden teknisiin ominaisuuksiin vaan siihen, millaisia piirteitä ihmiskäyttäjät haluavat roboteissa kuvitella näkevänsä. Sosiaalisuus moniulotteisena käsitteenä viittaa robotteihin ohjelmoituihin toimintoihin ja robottien ruumiiseen muotoiltuihin piirteisiin, jotka altistavat ihmiset eri tavoin sosiaaliseen vuorovaikutukseen niiden kanssa. Lopulta on siis kysymys siitä, millaisia merkityksiä robotille annamme. Puheessa kuvaamme usein robottien mielestämme inhimillisiä piirteitä esim. robotit “näkevät”, “kuulevat”, “tunnistavat”, “aistivat”, “hymyilevät” tai “tanssivat”. Robotin toiminta ei kuitenkaan koskaan ole intentionaalista, robotti ei tiedä mitä tekee vaan tekee sitä mitä sen on ohjelmoitu tekemään (Särkikoski, Turja ja Parviainen 2021). Maija voisi kuitenkin löytää itselleen iloa, turvaa ja koettua vastavuoroisuutta eli huomatuksi tulemista robotin kanssa. Jos näin käy niin pohdittavaksi jää, onko tämä mielestämme hyvä asia. 

Jos tarkastelemme yksinäisyyttä sivusta ja emme ole sen itse kokijoita, voi helposti näyttää epäinhimilliseltä ratkaista sosiaalisuuteen liittyvää ongelmaa robotin avulla. Toisaalta jos Maijalla on rinnallaan robotti, joka saa vedettyä häntä päivittäin pois tyhjyyden ja merkityksettömyyden kokemuksesta niin voisiko se olla hyvä asia? Robotti ei kuitenkaan voisi olla tilanteen ainoa ratkaisu vaan osa laajempaa kokonaisuutta, jossa myös on ihmisen kosketus mukana.

Tulevaisuus - Mitä vielä tarvitaan?

Toimijuuden ja osallisuuden tukemiseksi tulee ymmärtää, että teknologia ja ihmiset muodostavat järjestelmän, joka toimiessaan voi auttaa merkittävästi hoiva- ja hoitotyön tekemistä ja iäkkään ihmisen hyvän arkielämän kokemusta. Kehittämisen kannalta keskeinen kysymys on, kuinka tekoäly ja virtuaalisuus voidaan tuoda arkisesti käyttöön käyttöön ilman “hype kuorrutusta”. Arkisuus vähentää digitaaliseen teknologiaan liittyviä ennakkoluuloja niin iäkkäiden ihmisten kuin vanhustyöntekijöiden keskuudessa.

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan  tilaamassa visiossa tulevaisuuden tutkija Risto Linturi pohtii vision johtavan maailmaan, missä robottien ja tekoälyn palvelut ovat kaikkialla hyvin edullisesti saatavilla ja niitä käytetään rutiininomaisesti. Tavarat valmistetaan yksilöllisiin mittoihin ja kuljetetaan kotiin. Robotit siivoavat, kuljettavat roskat ja valmistavat yksilöllisesti ruoan. Tekoäly kertoo tarinoita ja luo virtuaalisia maailmoja, toimii digitaalisena suojelusenkelinä, kotiopettajana ja perhelääkärinä. Ihmiset keskustelevat keskenään, mitä roboteilla kannattaisi teettää seuraavaksi ja kuinka ongelmat ratkaistaan. Vaikka robotit näyttävät lukevan emootioita, puuttuu niiltä visiossa edelleen inhimillisten merkitysten taju ja se yleinen älykkyys, jota monet kutsuvat terveeksi järjeksi. Tekoäly ei ymmärrä olevansa olemassa tai mitä on tekemässä, se toimii ainoastaan sen varassa mitä sen opetetaan tekevän.

Kysyttäessä tarpeita saadaan hyviä asioita esiin, mutta moni tärkeä asia jää huomiotta. Tähän yhtenä syynä on digitaalisen teknologian mahdollisuuksien vaikea ymmärrettävyys vanhustyön puolella. Monialainen yhteistyö ja yhteiskehittelyssä jaettava ymmärrys ja monen suuntainen oppiminen auttavat mahdollisuuksien näkemisessä. Toiminnan virtaviivaistamiseen ja optimointiin pitää nähdä “juurisyyt”. Tarvitaan vanhustyöntekijöiden ymmärrystä teknologian mahdollisuuksista, jotta voidaan nähdä työn tehokkuutta ja mielekkyyttä tukevia teknologiaratkaisuja.  

YK:n kestävän kehityksen tavoite taata terveellinen elämä ja hyvinvointi kaiken ikäisille:
Teknologian avulla voidaan edistää terveystiedon saatavuutta ja terveellisiä elämäntapoja. Teknologiakehitys voi myös helpottaa terveysongelmien havaitsemista sekä edistää palveluiden saatavuutta aiempaa vähemmin resurssein tai resurssirajoittein. Teknologian kehitys voi myös muuttaa työtehtävien ja opiskelun luonnetta henkistä hyvinvointia tukevaksi sekä vähentää elinympäristön terveydelle aiheuttamia haittoja. Kaikki murrosvisiot edistävät ainakin vähäisessä määrin terveellistä elämää ja hyvinvointia lukuun ottamatta työn robotisointia ja palvelevaa tekoälyä, joiden syrjäyttävä vaikutus etenkin siirtymävaiheessa voi olla suuri.

Viitteet:

Ikäteknologia-keskus 2019. Yli 75-vuotiaiden digiosallisuus – kokemukset, tarpeet ja motivaatio.

Raappana & Melkas: Teknologian hallittu käyttö vanhuspalveluissa; Opas teknologiapäätösten ja teknologian käytön tueksi, 2009, Lappeenrannan teknillinen yliopisto: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/toimiva-kotihoito-lappiin/teknologia/esitteet-1/opas_teknologiapaatosten_ja_teknologian_kayton_tueksi

Jansson, Anu: Loneliness of older people in long-term care facilities, 2020, Helsingin yliopisto

Särkikoski, Turja, Parviainen (toim.): Robotin hoiviin? — Yhteiskuntatieteen ja filosofian näkökulmia palvelurobotiikkaan, 2020, Vastapaino

Parviainen, Jaana: Voiko robotti hoitaa ihmistä?, Tekniikan Maailma, 05/2021, www.tm.fi/hoivarobotit

Lawton, Powell M.:A pragmatic environmental psychology: A metatheoretical inquiry into the work of M. Powell Lawton, Journal of Environmental Psychology. Volume 23, Issue 4, December 2003, Pages 471-482

Linturi, Risto: Kohti Parempaa Tulevaisuutta; Teknologian mahdollisuudet ja uhat kestävän kehityksen edistämisessä, Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 5/2020, Helsinki, 2020

Vilkko et al.: Kotia Paikantamassa. Lapin yliopistokustannus. 2010

Merchant RA (1,2), Chen MZ (1), Wong BLL (1), Ng SE (1), Shirooka H (1), Lim JY (2), Sandrasageran S (1), Morley JE (3). Relationship Between Fear of Falling, Fear-Related Activity Restriction, Frailty, and Sarcopenia. Journal of the American Geriatrics Society 2020 00:1-7. doi: 10.1111/jgs.16719

Rachel Pruchno, PhD, FGSA, Technology and Aging: An Evolving Partnership, The Gerontologist, Volume 59, Issue 1, February 2019, Pages 1–5, https://doi.org/10.1093/geront/gny153

Aitor Almeida, Rubén Mulero, Piercosimo Rametta, Vladimir Urošević, Marina Andrić, Luigi Patrono, A critical analysis of an IoT—aware AAL system for elderly monitoring, Future Generation Computer Systems, Volume 97, 2019, Pages 598-619, ISSN 0167-739X, https://doi.org/10.1016/j.future.2019.03.019. 

Maurya, C.M., Karmakar, S. & Das, A.K. Digital human modeling (DHM) for improving work environment for specially-abled and elderly. SN Appl. Sci. 1, 1326 (2019). https://doi.org/10.1007/s42452-019-1399-y
 

Kirjoittajat:

Panu Karhinen on koulutukseltaan toimintaterapeutti ja Ttm. Hän työskentelee lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulun hyvinvoinnin osaamisalueella ja asiantuntijana HIPPA - Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa.

Aarne Klemetti on koulutukseltaan diplomi-insinööri. Hän työskentelee tutkijaopettajana Metropolia Ammattikorkeakoulun ICT ja tuotantotalous-osaamisalueella sekä asiantuntijana mm. HIPPA - Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla -hankkeessa.