Erityisryhmien asumispalvelut ja niiden järjestäminen

Asumisen erityisryhmillä tarkoitetaan niitä asukasryhmiä, joiden asumisen järjestäminen kuuluu sosiaalihuoltolain mukaan kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin: mielenterveys- ja päihdekuntoutujat, alle 65-vuotiaat pitkäaikaissairauksista kärsivät, kehitysvammaiset ja vaikeavammaiset.

Erityisryhmien asumisen muotoja on monenlaisia. Pääperiaatteena on normaalius ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, joten ensisijainen asumisen muoto on normaali vuokra- ja omistusasunto. Kuntien tehtävä on luoda edellytykset kohtuuhintaiselle asumiselle ja asumisen palveluille omistusmuodosta riippumatta. Sosiaalihuoltolain (SHL 1301/2014) mukaan asumispalveluja järjestetään henkilöille, jotka erityisestä syystä tarvitsevat apua tai tukea asumisessa tai asumisensa järjestämisessä. Asumispalveluilla tarkoitetaan kokonaisuutta, jossa asunto ja asumista tukevat palvelut liittyvät kiinteästi yhteen. Palvelut kunta voi järjestää omana toimintana, ostopalveluna tai palvelusetelillä.

Kotiin annettavat palvelut ovat ensisijaisia suhteessa palveluihin, jotka edellyttävät muuttamista ja sisältävät sekä asumisen että palvelut. Kotona asumista voidaan tukea erilaisilla asiakkaan tarpeen mukaisilla palveluilla, joita ovat esimerkiksi hoito- ja hoivapalvelut, tukipalvelut kuten ateria-, vaatehuolto-, hygienia- ja siivouspalvelut tai näiden yhdistelmät. Kotona asuminen pyritään järjestämään niin pitkälle kuin mahdollista.
Asumispalveluja toteutettaessa on huolehdittava siitä, että henkilön yksityisyyttä ja osallistumisoikeutta kunnioitetaan ja hän saa tarvitsemansa kuntoutus- ja terveydenhuollon palvelut. Arjessa selviämisen tuki perustuu yksilölliseen tarpeeseen.

 

Tuettua asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat tukea itsenäiseen asumiseen tai siihen siirtymiseen. Palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa. Asiakkaat, joille palveluasumista järjestetään, ovat usein laajan tuen tarpeessa ja he maksavat erikseen asumisesta ja palveluista.

Palveluasumisen tulee hoidon ja huolenpidon lisäksi sisältää myös mahdollisuuksia osallistua toimintakykyä ylläpitävään ja edistävään toimintaan, jolla tuetaan asiakkaan mielekästä elämää ja osallisuutta. Palveluasuminen käsitetään usein tietylle asiakasryhmälle tarkoitettuna palvelutaloasumisena, mutta sillä voidaan tarkoittaa myös omassa asunnossa asumista ja palveluja. Palveluasumista voidaan järjestää myös perhehoitona.

Tilapäistä palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista palvelua tai kriisitilanteessa kiireellistä apua. Tilapäistä asumista järjestetään muun muassa omaishoidon vapaiden järjestämiseksi.

Tehostettua palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat hoitoa, huolenpitoa ja palveluita ympäri vuorokauden. Asuminen eroaa laitoshuollosta muun muassa siinä, että Kansaneläkelaitos on hyväksynyt asumisyksiköt avohoidon yksiköiksi. Tukiasumisessa, tavallisessa palveluasumisessa ja tehostetussa palveluasumisessa asiakas maksaa erikseen vuokran, ruoan, lääkkeet ja kunnan järjestämistä palveluista asiakasmaksun, joka pääsääntöisesti on tulosidonnainen.

Sosiaalihuoltolain mukaisella laitospalvelulla tarkoitetaan hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Laitospalvelu ei ole huoneenvuokralain mukaista asumista eikä asiakas maksa vuokraa, vaan asiakas maksaa tuloihinsa perustuvana asiakasmaksuna kokonaisuudesta, joka sisältää palvelut ja asumisen.

 

Lisätietoa:

https://thl.fi/fi/web/vammaispalvelujen-kasikirja/tuki-ja-palvelut/asuminen
https://finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20141301

 

Kirjoittajat:

Mikael Jurvelin, Palveluesimies, Oulun kaupunki

Kuvat:

Pexels