HIPPA-hanke liiketalouden opiskelijaprojektina

Kuvailen tässä artikkelissa HIPPA-hankkeen parissa toteutettuja opiskelijaprojekteja, jotka ovat tuottaneet hankkeeseen osallistuville yrityksille erilaisia kaupallistamiseen liittyviä selvityksiä Metropolia ammattikorkeakoulun liiketalouden yksikössä syksyllä 2019 ja keväällä 2020. 

Kokemuksellisen tiedon jakaminen voi auttaa sekä yrityksiä että korkeakoulua ympäristössä, jossa organisaatioiden ja korkeakoulujen välistä yhteistoimintaa pyritään lisäämään ja tiivistämään. Olen ollut parin vuosikymmenen varrella mukana monissa projekteissa ja hankkeissa, joiden päämääränä on ollut yhteistoiminnan kehittäminen organisaatioiden ja koulun välillä. Kertyneistä kokemuksista ammentaminen yhdessä tämän käsillä olevan hankkeen kanssa voi auttaa tunnistamaan hyötyjä ja haasteita, joita erilaisista lähtökohdista saapuvat toimijat voivat kohdata. 

 

HIPPA-hankkeen luonne

Aivan ensimmäiseksi on tarpeen kuvailla lyhyesti HIPPA-hankkeen olemusta ja päämääriä, jotta voimme sijoittaa opiskelijaprojektit ymmärrettävään kontekstiin. HIPPA-hankkeen päämääränä on auttaa yrityksiä kehittämään tuotteita ja palveluja, joiden avulla ikäihmiset kykenevät toimimaan paremmin sekä kotona että erilaisissa palveluyksiköissä. Ammattikorkeakoulu toimii eräänlaisena siltana ratkaisuja tuottavien yritysten ja palveluntuottajien välillä auttaen yrityksiä kehittämään sellaisia tuotteita ja palveluita, joille on aitoa kysyntää kasvavassa asiakaskunnassa. 

Metropolian muissa yksiköissä tuotettiin hankkeen aikana kehitteillä olevien tuotteiden ja palveluiden testausta opiskelijaryhmien avulla aidoissa toimintaympäristöissä. Liiketalouden yksikön roolina oli luonteensa mukaisesti selvittää uusien tuotteiden ja palveluiden liiketaloudellisia ominaisuuksia ja mahdollisuuksia.

 

Ensimmäinen kokeilu

Metropolian opiskelijat tuottavat opintoihinsa sisältyvän Innovaatioprojektin, joka on laajuudeltaan 8-10 op (n. 217-270 h). Projektin sisällöt ja päämäärät määräytyvät Metropolian yksiköissä eri tavoin, mutta kuvaan tässä liiketalouden yksikön soveltamaa toimintamallia. 

Kokonainen vuosikurssi toteuttaa Innovaatioprojektin saman aikaisesti ja sen tavoitteena on tarjota opiskelijoille autenttisia oppimiskokemuksia yhteistyöstä yritysten kanssa. Kokonaisuutta koordinoi nimetty koordinaattori, jonka tehtävänä on allokoida opiskelijatiimit ja kohdeyritykset. Olimme varanneet HIPPA-hankkeen käyttöön seitsemän opiskelijatiimiä (n. 4-5 hlöä/tiimi), jotka saapuivat hankkeen pariin syksyn 2019 aikana. Olin ollut yhteydessä HIPPA-hankkeeseen osallistuvien yritysten kanssa ja kartoittanut heidän tarpeitaan erilaisten kaupallistamiseen liittyvien selvitysten tekemiseksi opiskelijaryhmien avulla. 

Kävimme muutaman opiskelijatiimin kanssa tapaamassa paria HIPPA-hankkeeseen osallistuvaa yritystä ja tutustumassa heidän toimintaansa. Yritysten omistajat/johtajat esittelivät tuotekehittelyään ja uusien tuotteiden ominaisuuksia. HIPPA-hankkeeseen osallistuvat yritykset tarvitsevat erilaisia markkinointiin ja kilpailijoiden tuotteisiin liittyviä selvityksiä. Niille kaikille on yhteistä englannin kielen rooli selvitysten tekemisessä, sillä kaikki yritykset, jotka ovat tavalla tai toisella tekemisissä teknologioiden kanssa, toimivat lähtökohtaisesti globaalissa ympäristössä, jota määrittää kaikille yhteinen kieli. 

Yllätykseksemme saimme havaita, että yhtä lukuun ottamatta kaikki opiskelijatiimit katosivat paikalta havaitessaan, että vähintään osa materiaaleista on englanninkielistä. Joukkopaon mahdollisti se, että opiskelijatiimeillä oli oikeus valita mieleisensä kohdeyritys, joten tiimit valitsivat mieluummin paikallisia kahviloita ja pienyrityksiä kohteekseen, sillä näillä ei ollut tarvetta tai käyttöä englannin kielelle. 

Ensimmäisen kokeilun epäonnistuminen HIPPA-hankkeeseen osallistuvien yritysten näkökulmasta johtui opiskelijoiden valinnan vapautta korostavasta periaatteesta, sekä siihen yhdistyneen likinäköisyyden vuoksi. Kaikki opiskelijat eivät osaa nähdä oppimista pitkän aikavälin kasvutekijänä, vaan heidän valintoihinsa vaikuttavat enemmän mukavuustekijät ja lyhyen aikavälin kustannussäästöt vaivannäössä. Korkeakoulun keskeisenä tehtävänä tulisikin olla näistä, oppimista heikentävistä tekijöistä poisoppiminen ja kasvua edistävien toimintamallien juurruttaminen opiskelijayhteisöissä (vrt. Dweck 2017). 

Ensimmäinen kokeilu sisälsi edellä mainittujen hankaluuksien lisäksi myös muuta hallinnollista kitkaa, joka heikensi ohjaajan mahdollisuuksia ohjata opiskelijatiimejä kohti suotuisia päämääriä. Innovaatioprojektien toimintaa kontrolloitiin ja ohjattiin aktiivisesti myös nimetyn ohjaajan ulkopuolelta käsin aiheuttaen toistuvaa sekaannusta ristiriitaisen viestinnän ja ohjeistuksen synnyttämänä. 

Seuraavassa näemme kuinka Innovaatioprojektin toimintaperiaatteita hieman muuttamalla opiskelijaryhmät suuntautuvat ilman hankaluutta kohti haluttua oppimisen ja yritysyhteistyön mahdollistavaa toimintatapaa—ja vieläpä tavalla, jota kuka tahansa ohjaaja tai koulu voi seurata tyytyväisyydellä. 

 

Toinen kokeilu

Toinen kokeilu ajoittui keväälle 2020. Myös se kulki Innovaatioprojekti-nimikkeen alaisuudessa, mutta sen sisältö ja rakenne poikkesivat ensimmäisestä kokeilusta. Olin rekisteröinyt ensimmäisen kokeilun epäonnistumiseen liittyviä syitä ja suunnitellut toisen kokeilun sisällön hieman toisin. 

Nyt opiskelijaryhmät (yhteensä n. 26 opiskelijaa) koostuivat kansainvälisistä, 2. vuoden liiketalouden opiskelijoista, jotka olivat saapuneet kouluumme eri puolilta maailmaa. Opintokokonaisuus oli lisäksi täysin ohjaajan hallinnassa, jolloin ulkopuolista sekaantumista kurssin kulkuun ei voinut syntyä. 

Opintokokonaisuuden nimi StartUp Challenge kuvastaa sen sisältöä. Aiempina vuosina, ennen HIPPA-hankkeen syntyä olimme tällä kurssilla käyneet läpi startup-yritysten toimintaan liittyviä tekijöitä ja haasteita. HIPPA-hanke tarjosi erinomaisen alustan, jonka puitteissa opiskelijat pääsivät perehtymään startup-yritysten toimintaan ja tuottamaan selvityksiä, joita uusien tuotteiden ja palveluiden lanseeraamiseen liittyy ja jotka palvelevat näiden yritysten tarpeita elinkaaren alkuvaiheissa. Opiskelijatiimit tuottivat siis konkreettista hyötyä näille HIPPA-hankkeeseen osallistuville yrityksille. 

Ehdimme järjestää kolme kokoontumista opiskelijoiden kanssa ennen Covid-19-pandemian vaikutuksia koulun toimintaan. Juuri ennen kampuksen sulkeutumista olimme ehtineet allokoida opiskelijat tiimeihin ja tiimit kohdeyrityksiin. Varsinainen yhteistyö tiimien ja yritysten välillä tapahtui rajoituksista johtuen täysin digitaalisesti ja videotapaamisten avulla. 

Opiskelijatiimien tehtävänä oli toimia mahdollisimman itseohjautuvasti yhteistyössään HIPPA-yritysten kanssa. Tiimit suunnittelivat ja neuvottelivat itsenäisesti yritysten kanssa tarvittavien selvitysten sisällöistä ja toimintatavoista. StartUp Challenge -kurssilla opiskelijat perehtyivät Business Model Canvasin käyttöön ja Lean StartUp -periaatteisiin, joita molempia he hyödynsivät yhteistyössään yritysten kanssa. Esittelen seuraavassa joitakin yhteistyön tuloksia, jotta näemme minkälaisia selvityksiä liiketalouden opiskelijat tyypillisesti tuottavat. 

 

Selvitysten luonne

Metropolian muiden yksiköiden opiskelijoita osallistui HIPPA-hankkeeseen tuottaen esimerkiksi tuotteiden ja palveluiden käytettävyyteen liittyviä testauksia ja selvityksiä. Liiketalouden opiskelijoiden rooli sopi luontevasti erilaisten liiketaloudellisten tekijöiden selvittelyyn. Oli kiinnostavaa seurata aihevalintoja, joita yritykset tarjosivat opiskelijatiimeille, sillä ne osoittivat mielenkiinnon kohteita ja selvittelytyön tarpeita, joita nämä yritykset tunnistivat omassa toiminnassaan ja ympäristössään. 

Selvitystyön onnistuminen edellyttää monipuolista koordinointia yrityksen ja opiskelijatiimin välillä. Molempien osapuolten tulee kyetä kommunikoimaan toisilleen sekä tarpeita että toimintamahdollisuuksia avoimesti ja rehellisesti, jotta tulokset voivat ylipäätään vastata odotuksia. Tämän sanominen on merkittävästi helpompaa kuin sen toteutuminen, sillä meillä ihmisillä on monenlaisia piilotettuja tarpeita ja haluja näyttäytyä kenties hieman parempina kuin todellisuudessa olemme. Yhteistyö voi helposti sisältää näytelmällisyyttä ja opiskelijoiden riippumattomuus yhteistyöyrityksestä voi pahimmillaan johtaa vieraantumiseen koko hanketta kohtaan ja työn keskeyttämiseen. Tätä taustaa vasten arvioituna vaikuttaa poikkeukselliselta, että kaikki seitsemän tiimiä toteuttivat hankkeensa itsenäisesti alusta loppuun asti ja vieläpä laadulla, jota osa HIPPA-yrityksistä kiittelivät selvitysten valmistuttua. 

Yhden ryhmän selvityksen kohteena oli markkina-analyysi: kuinka vanhusväestölle kohdennettujen fysioterapeuttisten apuvälineiden markkina toimii Suomessa? Minkälaisia jakelukanavia tulisi käyttää, jotta yritys saisi tarjottua tuotteitaan loppukäyttäjien avuksi? 

HIPPA-yritysten innovatiiviset tuotteet ja palvelut ovat lähtökohtaisesti kompleksisia jo siksi, että niiden ostaminen ja käyttö saattaa useissa tapauksissa edellyttää joko julkisen sektorin toimijoiden päätöksiä tai yksityisen hoitolaitoksen hankintaa, jotka molemmat ovat etäällä loppukäyttäjän kulutuspäätöksistä. Näiden haasteiden lisäksi tuotteet ovat poikkeuksetta teknologisesti edistyksellisiä ja ne saattavat vaatia käyttäjiltä taitoja, joita ei kovin luontevasti ole tarjolla hoitohenkilöstöllä, loppukäyttäjistä puhumattakaan. Tämän kaltaisessa toimintaympäristössä jakelukanavien etsiminen ja löytäminen on työlästä eikä niiden rakentaminen käy kovin nopeasti. 

Toinen tiimi tuotti kilpailija-analyysin yrityksen geomittaukseen keskittyvän innovaation parissa verraten tuotetta markkinoilla oleviin vaihtoehtoihin. Tässäkin tapauksessa asetelmaa monimutkaistaa asiakaskunnan tiiviit yhteydet julkisiin hankintoihin ja julkiseen päätöksentekoon. Näille on yhteistä päätöksentekijöiden kirjavat roolit ostopäätösten yhteydessä. Loppukäyttäjä ei tyypillisesti ole mukana päättämässä minkälaisen tuotteen tai palvelun hän haluaisi. 

Yksi opiskelijatiimi toimitti digitaalisen markkinoinnin suunnitelman yritykselle, joka tarjoaa hyvinvointianalytiikkaa palveluna (SaaS), jota voidaan käyttää niin kotona kuin hoitolaitoksissa. Toinen tiimi tuotti samansisältöisen suunnitelman kohdistettuna eurooppalaiselle markkinalle. Yritys arvioi hyötyvänsä merkittävästi näiden opiskelijatiimien kontribuutiosta, sillä digitaalisesta markkinoinnista kiinnostuneet opiskelijat kykenevät tarjoamaan osaamista ja näkemystä, jota organisaatiolla itsellään ei ole. 

Eräs tiimi tuotti selvityksen suomalaisten halukkuudesta muuttaa maaseudulle ja Lappiin digitaalisen teknologian mahdollistaessa paikkariippumattoman työskentelyn. Yritys katsoi saavansa keskeistä tietoa selvityksestä, joka liittyy yrityksen tarjoamiin palveluihin kunnille ja kotitalouksille. 

 

Tulosten arviointia

Olen ollut mukana monenlaisissa projekteissa ja hankkeissa, joiden päämääränä on mahdollistaa eri tavoin ammattikorkeakoulun ja organisaatioiden välistä yhteistyötä. Kaikissa tapauksissa tavoitteet ovat olleet lähtökohtaisesti hyviä: opiskelijat pääsevät oppimaan reaalimaailmassa, kuinka organisaatiot toimivat ja kuinka ne pyrkivät ratkaisemaan ongelmiaan. Organisaatiot puolestaan voivat hyötyä monella tavalla sekä opiskelijoiden työn tuloksista että rekrytointiponnisteluissaan. 

Yritysyhteistyössä on kaksi keskeistä tekijää, jotka ovat määritelleet hankkeiden onnistumista. Ensimmäinen tekijä liittyy organisaation vapauteen määritellä hankkeessa tuotettavien selvitysten ja toimien sisältöä. Yrityksen tulee kyetä tunnistamaan lisäarvo, jonka opiskelijatiimit voivat tuoda mukanaan. Kovin kapeasti määriteltyjen hankkeiden ongelmana on ollut se, etteivät organisaatiot lopulta katso hyötyvänsä yhteistyöstä, jolloin hankkeesta koituu näille vain kustannuksia ja vaivaa.

Toinen keskeinen tekijä liittyy koulun aikataulun sovittamiseen organisaatioiden tarpeisiin. Korkeakoulussa kurssit ja opinnäytetyöt etenevät koulun sisäisen vuosikellon mukaisesti. Organisaatiot puolestaan elävät tässä hetkessä ja kun ne tunnistavat kehittämistarpeita, niiden hoitamisen odotetaan tapahtuvan niin pian kuin mahdollista. 

Jälkimmäisessä kokeilussa pyrin mahdollistamaan näiden kahden tekijän onnistumista siten, että lähestyin HIPPA-hankkeeseen osallistuvia yrityksiä hieman ennen kurssini aloitusta. Kysyin yrityksiltä löytyisikö heiltä aihealueita, joita he haluaisivat selvittää opiskelijavoimin kevään aikana. Kävimme kiinnostusta osoittaneiden yritysten kanssa keskusteluja selvitysten luonteesta ja siitä, minkä tasoista tietoa opiskelijat yleisesti tuottavat. Organisaatioille on tarpeellista tähdentää, ettei kyse ole konsulttityöstä, sillä opiskelijat ovat oppimassa ja lopputulosten vaihteluväli on aina osin ennakoimatonta. 

Kurssin alkaessa minulla oli tiedossa jo lista yrityksistä ja heidän mielenkiinnon kohteistaan tulevia selvityksiä varten. Kun opiskelijatiimit olivat muodostuneet ja jaettu eri organisaatioihin, yksityiskohtaiset suunnitelmat ja toiminnan sisällöt määräytyivät tiimien ja yritysten välisessä aidossa neuvonpidossa. Näin opiskelijat pääsivät oppimaan tyypillisiä menetelmiä organisaatioiden viestinnässä ja tavoitteellisissa toimintatavoissa (kokouksiin ei tulla tyhjin käsin eikä niistä lähdetä tyhjin tavoittein).  

Selvitysten onnistumiselle on merkitystä sillä, kuinka kurssin ohjaaja tai koulun koordinaattori toimii. Opiskelijoiden jatkuva vierihoito tai ”mikromanageeraus” johtaa päinvastaiseen tulokseen, kuin mihin olisi tarpeen pyrkiä. Koulun tavoitteena tulisi olla itsenäisesti ajattelevien ja toimivien ihmisten oppimisen mahdollistaminen siten, että opintojen aikana kyky itsenäiseen ajatteluun vahvistuu. Tämä periaate sotii eräällä keskeisellä tavalla opettamisen eetosta vastaan, sillä opettaminen tarkoittaa perinteisessä mielessä juuri jatkuvaa ohjausta, lähiseurantaa ja muita menetelmiä, jotka tehokkaasti ehkäisevät käsitystä itsenäisestä päätöksentekijästä tai sellaiseksi kasvamisesta. Opiskelijat ehdollistuvat aivan liian helposti asetelmaan, jossa opettaja kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Kun he sitten saapuvat kursseilleni, alkuhämmennys on tyypillisesti melkoinen, sillä toimintatavat tuntuvat kovin vierailta: kaikkea ei tarjotakaan valmiina ja oppiminen edellyttää omaehtoista ponnistelua epävarmuuden vallitessa (vrt. Kaisla 2019). 

Ehkäpä keskeisin oppi, jonka tämä kokeilu vahvistaa on seuraava: Opiskelijat kykenevät tuottamaan konkreettisia ja laadukkaitakin ratkaisuja organisaatioille, mikäli heille tarjotaan vapautta ja vastuuta valintojen tekemisessä. Olen parin vuosikymmenen ajan seurannut korkeakouluopiskelijoiden oppimista ja havainnut, että merkittävin vaikuttava tekijä oppimisessa, tai sen välttelyssä, liittyy olosuhteisiin, joiden puitteissa oppimisen tulisi tapahtua. Mitä voimakkaammin oppimista kontrolloidaan ja ohjataan ennalta määrätyllä tavalla, sen heikommin opiskelijat omaksuvat itsenäisiä ja heille itselleen sopivia toimintatapoja. Olen toistuvasti havainnut, että tarjottaessa avoimia haasteita opiskelijoille, siis sellaisia, joiden tuloksia ja päämääriä ei ole jo ennalta täysin määritelty, heidän kykynsä ja motivaationsa ratkaista ongelmia ja tuottaa hyödyllisiä tuloksia ylittää toistuvasti jopa omatkin odotukseni (vaikka osaan odottaa laadukkaita ratkaisuja juuri yllä mainituista syistä). 

Uskon, että meillä jokaisella on vähintään intuitiivisella tasolla käsitys tästä syy-yhteydestä. Avoimet ja aidot ongelmanratkaisutilanteet, joissa opiskelijat kykenevät oppimaan yhdessä organisaatioiden kanssa, ovat erityisellä tavalla juuri ammattikorkeakoulun tehtävän ytimessä. 
 

 

Lähteitä

Dweck, Carol S. (2017) rev. ed. Mindset. Changing the Way You Think to Fulfil Your Potential. 

Kaisla, Jukka (2019) OnePage-menetelmä kriittiseen ajatteluun. Pedagogisen menetelmän alkutaival ammattikorkeakoulussa 2011-2019.
 

Kirjoittajat:

Jukka Kaisla, psykologisen taloustieteen tohtori, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu