HIPPA-Remote Podcast, osa 2/4 "Ikäihmisten asuminen ja asumisen tulevaisuus"

HIPPA-Remote -hankkeen podcastsarjan toinen jakso.
Aiheena "Ikäihmisten asuminen ja asumisen tulevaisuus"
Asiantuntijavieraana Sonja Manssila, erityisasiantuntija Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:sta

Kuuntele jakso Soundcloudissa

Podcast jakson tekstiversio

TOINI

Tervetuloa kuuntelemaan HIPPA-Remote -hankkeen podcastia koskien ikäihmisten asumista ja asumisen tulevaisuutta. Olen Toini Harra ja toimin tässä hankkeessa projektipäällikkönä. Mulla on tässä kollegana vieressä.

PANU

Panu karhinen, hippa hankkeesta myös.

TOINI

Ja vieraana ja asiantuntijana meillä on tänään Sonja Manssila erityisasiantuntija ARA:sta. Kertoisitko sonja vähän mitä teet?

SONJA

Joo hei vaan kaikille! Tosiaankin mun tehtäviin ARA:ssa kuuluu sote asiat. Eli nyt kun hyvinvointialue ratkaisu on tullut niin tietysti yhteys sinne hyvinvointialueille ja sitä kautta yhteys tietenkin, että minkälaista asuntotuotantoa tarvitaan.

Mun perustehtävä on vastata erityisryhmäasumisesta. Elikkä hankkeista, ohjauksesta ja kehittämisasioita. Ja voisin sanoa näin, että mitä tämä erityisasumisen sitten oikeastaan tarkoittaa Arassa? Se tarkoittaa asumisratkaisuja, joita toteutetaan ikääntyneille, kehitysvammaisille, vaikeavammaisille, mielenterveys- ja päihdekuntoutujille, asunnottomille, nuorille tai erityisnuorille.

Näiden kaikkien asumisratkaisujen osalta meillä on tällainen erityisryhmien investointiavustus. Ja sillä perusteella nämä kaikki tavallaan ryhmät ovat sellaisia, että he ovat erityisryhmiä ARA:ssa, ikääntyneet nyt tietenkään eivät ole mikään erityisryhmä muuten, mutta nimenomaan tämän avustuksen myötä me kutsutaan näitä erityisryhmiksi.

TOINI

Ja tänään me keskitytään nimenomaan näihin ikäihmisten asumisen asioihin ja näkökulmana meillä on tulevaisuus.

Kaikki tiedetään että ikääntyneiden määrä tulee jatkumaan vielä vuosikymmeniä tästä eteenpäinkin. Se varmaan tulee asettaa isoja haasteita myös asumiselle, mutta panu mä tiedän että sä oot ollut kiinnostunut näistä tulevaisuuden kysymyksistä ja mietinkin tässä, että kertoisitko vähän miten vaikeata toi tulevaisuuden ennustaminen oikein on?

PANU

Niin sehän on mahdotonta. Näin lyhyesti vastattuna. Että me ei pystytä tietämään tietämään tulevaisuudesta. Mutta sitten kumminkin meidän meidän tarvitsee tietää siitä. Elikkä meidän tarvitsee tarvitsee olla kiinnostuneita siitä tulevaisuudesta ja yrittää selvittää sitä, että minkälaista esimerkiksi tulevaisuuden arki ikääntyneillä ihmisillä on ja minkälaisia erilaisia mahdollisuuksia siellä tulevaisuudessa on. Ja ehkä juuri se, että me voidaan ajatella, että mikä on se todennäköinen, me voidaan katsoa katsoa vähän, että minkälaisia asioita tässä ajassa tapahtuu tai mitä on tapahtunut ja miten se ihmisten elämä ja arki ja asuminen on muuttunut ja ne tarpeet siellä. Tai sitten sitten voidaan myöskin miettiä tämmöisiä eri vaihtoehtoja mitkä voi olla tämmöisiä toivottuja tulevaisuuksia. Elikkä voidaan miettiä minkälaista me haluttaisiin ja voidaan myös miettiä, että tämmöinen dystopiakin, mikä on se karmein skenaario mikä me haluttaisiin välttää. Ja tavallaan näiden kautta me voidaan sitten tehdä valintoja tässä ajassa. Ja oikeastaan tässä kysymys Sonjalle tähän tulevaisuuden ikäihmisten asumiseen suunnitteluun: minkälaisia asioita te otatte huomioon ARA:ssa? Miten, miten te ennakoitte sitä tulevaisuutta?

SONJA

Jaaha onpas aika haastava kysymys. Oikeastaan nyt otit esille suunnittelun jos mä otan ehkä vähän tällaisen laajemman speksin. Eli jos ajatellaan ikäihmisiä kohdejoukkona, niin tarvitaan erilaisia asumisen ratkaisuja. Tarvitaan näitä normaaleja vuokra-asuntoja. Sitten tarvitaan hoiva rakentamista, hoiva asuntoja ja se on oikeastaan sellainen, joka tällä hetkellä on, että mitä rakennetta. Mihin tarkoitukseen tän asunnon pitää taipua? Puhutaan siitä, että mitä ikäihmiset tarvitsevat, onko se asunto vai onko se hoivahuone? Mennään jopa niin pitkälle. Eli meidän pitää oikeastaan ajatella sitä, että ensinnäkin se mistä Toini tuossa toi aluksi esille, että kun määrä kasvaa mutta se kasvu pysähtyy tuonne joskus 2040 ja mitä tehdään sen jälkeen. Eli tärkein kysymys, kun ARA:an tulee tällainen hankeaihio, lähdetään liikkeelle siitä, että mikä on sen kohteen pitkäkestoinen tarve.

Mikä tulisi olemaan sen kohteen sijainti? Koska meillä on erittäin vähän vielä sellaisia asumisen ratkaisuja. Että jos me oltaisiin sellaisia sellaista, että se asunto voidaan laittaa pyörien päälle. Tai iso kerrostalo se olisi hirveän helppoa. Mutta kun näin se ei ole, ne perustukset tarkoittaa sitä, että se talo täytyy ihan rahoituksellisesti olla pystyssä sen yli 40 vuotta ja tavallaan kansantalouden lähtökohdista niin minimissään varmaan 60 vuotta. Ja jos me ajatellaan vanhaa rakentamiskantaa, itselläkin on kesämökki joka on rakennettu 1901 ja silti se on vielä pystyssä. Eli sinänsä sillä on niin hirveän iso merkitys sillä tarpeella ja sillä sijainnin.

Miten siitä suunnittelusta lähdetään, mitä ruvetaan miettimään on se, että se asunto ratkaisu. Onko se tällaista normaalia vuokra asumista vai onko se sellaista asumista, jossa voi asua siitä seniori iästä saattohoitoon saakka? Eli se on oikeastaan sen tulevaisuuden näkökulma. Miten se kohde toteutetaan monimuotoiseksi niin, että se asukas voi asua siellä mutta ne palvelut voidaan tuottaa sinne.

No sitten on se, että miten se talo rakennetaan sellaiseksi, että se mahdollinen palvelu sinne tuodaan mukaan. Rakennetaanko sinne erilaisia tiloja hoitohenkilökunnalle vai hyödynnetäänkö asuntoja tällaisina palvelutiloina? Tää on aika vähän tällä hetkellä vielä oleva trendi vaan ajatellaan näin, että tehdään ratkaisuja vaan jompaankumpaan. Eli ihminen, joka muuttaa syyn tai toisen vuoksi esimerkiksi kerrostalon omakotitalosta, niin ajatellaan, että hänen pitää muuttaa vielä toisen kerran eli muuttaa sitten sinne hoiva asumiseen. Niin meidän ajatus on se, että kaikki ARA-tuotannon kohteet soveltuu tosiaankin plus 55 ikäisestä niin pitkään, että sitten menee tuonne taivaan kotiin. Eli se on ARA:n yksi tärkein lähtökohta.

Suunnittelun tietenkin tärkein lähtökohta on se, että se on esteetöntä. Eli se, että siellä voi käyttää apuvälineitä. Oli ne sitten tällaisia ihan pyörällä kulkevia sähköisesti toimivia sekä myös apuvälineitä, joita hoitohenkilökunta voi käy käyttää. Mahdollisesti erilaisia, teknologiset asiat tiedän, että tulee tässä kohta myöhemmin, mutta että nekin mahdollistettaisiin. Eli hyödynnetään niitä ajatuksia siellä alkusuunnittelussa jo.

Sitten tietenkin energiatehokkuusratkaisuja pitää hyödyntää. Eli se että se olisi taloudellinen ja sen kohteen hoito kautta korjauskulut olisi jo ennakoitu, että ne ei ole kauhean isoja. Koska pitää miettiä jos se tulee tonne Pelkosenniemellä tai se tulee tänne Helsinkiin. Sillä on hirveän iso merkitys ihan näiden rakentamisen, materiaalien ja muiden osalta.

Tietysti tämä tällainen mahdollisuus yhteisöllisyyteen on yksi miten miten ARA ajattelee. Eli oli se kohde missä tahansa, niin sen lisäksi että asukkaat asuu siellä niin mahdollistetaan että lähialueen ihmiset voisi tulla sinne. Olisi joku yhteinen kokoontumistila, paikka, jossa voi kahvitella ja muuten tavata ihmisiä.

Yksi suunnittelulle ratkaisu on sellainen, että halutaan, että siellä on toimintakykyyn liittyviä asia. Siellä on laitteistoja. Joko siellä on tällaisia kuntosalilaitteistoja talon sisällä tai sitten ulos rakennetaan kuntoilulaitteita. Eli tavallaan taas mahdollistetaan se, että jos ihminen tulee sinne hän on mahdollisesti aika hyvä kuntoinen, mutta sitten jos hän saa enemmän hoivaa, voi hän avustajan kanssa mahdollisesti tehdä niitä asioita.

Ja ehkö se kaikista tärkein asia on se, että tehdään niitä tavallisia asuntoja, tavallisia koteja. ARA:ssa minimi asunnon koko on 30 neliötä tällä hetkellä. Se on eri, kun meidän tavallaan asetus, lainsäädäntö, joka on että ikääntyneiden asunto tai ylipäätänsä kaikkien muiden ihmisryhmien paitsi opiskelijoiden asunto pitää olla 20 neliötä. Mutta ARA:ssa me halutaan, että ikääntyneille ja muillekin erityisryhmille niin asunto on oikeasti koti. Sinne mahtuu tavaroita, siellä on oma kylpyhuone, siellä on tila nukkumiselle, siellä on vähimmäisesti ainakin minikeittiö ja sitten tilaa oleskelulle ja säilytystilaa.

Eli oikeastaan näistä kaikista asioista, niin muodostuu tavallaan lähtökohdat sille suunnittelulle, jota me sitten ARA:ssa ohjataan näiden kohteiden toteutuksen alkuvaiheessa.

PANU

Tosi mielenkiintoista, tuli semmoinen kysymys mieleen vielä, että koska tässähän oli valtavan paljon asioita, lainsäädäntöjä, näkökulmia ja huomioitavia asioita niin mistä ne niinku syntyy? Tuleeko se yhteistyöstä tulevien asukkaiden kanssa vai palveluntuottajien kanssa? Tuossa kun kerroit just niistä ajatuksista miten niitä tiloja käytetään tai että miten te rakentelette tätä kokonaisuutta mitä tuossa äsken kuvasit.

SONJA

Joo oot ihan oikeassa Panu, että osa tulee sieltä lainsäädännöstä. Eli tietenkin mitkä on ne perusasiat, asumiseen liittyvät speksit. Nehän tietenkin pitää toteutua näissä näissä ikääntyneiden kohteissa, mitkä tulee rakennusvalvonnasta, paloviranomaisilta ja muilta. Nää on tietenkin yksi lähtökohta.

Sitten asioita, jotka tulee tuolta esimerkiksi sosiaalihuoltolaista. Eli jos puhutaan sitten, että se asunto tai kohde olisi tällainen sosiaalihuoltolain kohde, niin siellä on toimitiloihin ja asuntoihin liittyvät tietyt lainsäädännöt.

No sitten tietenkin meitä ohjaa erityisryhmien investointiavustuskuviot. Sitä kautta tulee tiettyjä asioita sen asunnon käyttötarkoitukseen ja käyttöikään. Sitten oikeastaan nää esteettömyysratkaisut niin nehän on myös lainsäädännön ratkaisuja, ne tulee sitä kautta. Ja ikääntyneiden ja erityisryhmien kohteessa niin ARA velvoittaa, että niin sanotusti tämä pyörähdys ympyrä on se isompi. Eli se tarkoittaa sitä, että jos laitetaan ympyrä esimerkiksi kylpyhuoneeseen, niin se on puolitoista metriä leveä ja kaksi metriä korkea eli mikään ei saa osua niin sanotusti siihen. Ja se tarkoittaa sitä, että ihminen voi vapaasti pyöräyttää sen pyörätuolin ja hän voi oikeasti liikkua siellä niiden apuvälineiden kanssa.

No sitten ARA:ssa tietenkin niin itse olen ollut siellä noin kolmisen vuotta. Mutta ARA on tällaista erityisryhmien asumista, niin tää investointiavustuslaki tuli vuonna 2005 eli siitä lähtien on niitä avustuksia voitu myöntää ja se on tarkoittanut sitä, että sitä ohjausta on voitu antaa vähän enemmän. Ja tavallaan vähän katsoa perään, että ne tietyt asiat siellä toteutuu.

Mun täytyy kuitenkin sanoa, että kohteet jossa itsekin olen käynyt niin ei ne aina ihan esteettömiä ole. Koska sellaiset henkilöt, jotka suunnittelee tai rakentaa, jos he eivät itse käytä pyörätuolia tai heillä ei ole ketään omaista jolla se pyörätuoli on, niin he eivät ehkä osaa ajatella kuinka se käytännössä sitten toimi.

Eli oikeastaan ne tulee hyvin monesta. ARA:an tuli noin 13 vuotta sitten oikeastaan ensimmäisenä suomessa tällainen, minun edeltäjäni erityisasiantuntija Saara Nyyssölä palkattiin, tällainen sote kautta sosiaali-alan asiantuntija. Nimenomaan siitä lähtökohdasta, että hän katsoo, tietenkin minäkin nykyisin katson sitä, että miten se kohde toimii sille mahdolliselle asukkaalle. Miten hän siellä omassa asunnossaan voi toimia. Ja sitten toinen asia on se, että miten se mahdollinen hoitohenkilökunta, minkälaiset lainsäädännölliset tilat heillä tarvitsee olla. Tai sitten se, että vähän miettii, että kun se hoitohenkilökunta kävelee siellä tai työntää esimerkiksi jotakin henkilöä, niin mahtuuko siitä läpi ja miten tavallaan ne kuviot siellä hoituu. Eli se tulee aika pitkälle sellaisen kokemuksen kautta mitä ARA:ssa on ollut jo pitkän aikaa.

Toki ennen sitä vuotta 2005 rakennettiin myös erityisryhmä kohteita. Eli jos muistelen oikein niin ennen vuotta 2005 oli noin 30 000 kohdetta, eli tosi paljon. Sitten tietenkin sen jälkeen on tullut paljon uusia kohteita ja niitä tulee koko ajan. Ja ehkä sen sanon nyt vielä, että ajat on aika nopeasti muuttuneet. Jos käyttäisin tällaista sanontaa, että ensin oli se vaivaistalo johon laitettiin kaikki mahdolliset jotka eivät ollut tän meidän yhteiskunnan ”kelpoisia”, sanotaanko näin. Sen jälkeen tuli tällaiset vanhusten kodit. Sitten tuli kunnalliskodit. Sitten tuli vanhainkodit ja nyt on asumisyksiköt. Ja nyt tehdään tällaista yhteisöllistä asumista. Että aika nopeasti kuitenkin on tapahtunut paljon ja sen haaste on se, että se ohjaus ei pysy samanlaisena. Ja monet kohteiden toteuttajat, jotka on toteuttanut pitkän aikaa kohteita sanoo, että mitäs tehän 15 vuotta sitten sanoitte ihan eri tavalla kun he rakensivat tätä kohdetta, niin nyt te sanotte tätä että nää ei enää kelpaa.

Tää tulee myös haasteeksi tällä hetkellä nyt sosiaalihuoltolain yhteisöllisen asumisen osalta. Eli toive on siihen, että on vähän isompia oikeita asuntoja. Mutta ollaan toteutettu todella paljon niitä pieniä ilman keittiöitä olevia, voisi sanoa seinätilaa ja kylpyhuone olevia, mä en ehkä edes kutsuisi niitä asunnoiksi, ne on ehkä enemmänkin hoitohuoneita. Ja nyt niitten haaste on se, että kelpaavatko ne yhteisölliseen asumiseen ja sitten se, että kuka sen mahdollisen korjauksen ja saneerauksen ja muutostyöt maksa.

Eli aika kulkee ja tietenkin kaikki asiat mitä ARA:ssakin on niin koska ollaan ympäristöministeriön alainen niin tietenkin hallitusohjelmat ja muut asiat, myös sitä kautta tulee sitä lainsäädäntöä ja tavallaan niitä ajatuksia mihin ARA:n sitä ohjausta pitää suunnata.

TOINI

Tässä tuli todella hyvin sitä näkökulmaa myös sieltä historiasta tähän päivään ja niinku sitä ajatusta siitä, että mitenkä meidän voi olla vaikea sitten toisaalta ennustaakin niitä tulevaisuuden tarpeita. Mä mietin sitä, että meillä on tässä HIPPA -hankkeessa ollut tää ajatus, että ihminen voisi asua siellä omassa kodissaan nuoresta saakka vaikka esimerkiksi. Sitten näiden digitaalisten ratkaisujen avulla me voidaan, niinkun toit hyvin esille sitä, että siellä voi olla kuntoilulaitteita tai jotain muuta, että digitaalisuuden avulla voidaan myöskin tukea sitä ihmisen toimintakykyä ja toiminnallisuutta ja mielekästä elämää. Sitten toisaalta meille tulee se vaihe, että tarvitaan yhä enemmän kaikenlaisia ratkaisuja sinne kotiin ja vielä musta oli hirmuisen hyvä kun sä kerroit tästä että sitten kun sinne tarvitaan niitä palveluja niin soisaalta ne palvelut vaatii myös omat tilansa.

Ja tänä päivänä sitten myös tää yhteisöllisyys, että tavallaan kuulostaa siltä, että se asuintalo ei enää olekaan pelkästään asuintalo. Vaan se on myös semmoisen elämisen mahdollistaja ja se pitäisi rakentaa sellaiseksi, että se mahdollistaa sen ikääntymisen, niinku sanoit, ihan sinne loppuun saakka. Että sä voit asua siellä omassa kodissa. Hirmuisen hyvin nostit esiin noita erilaisia asioita mitä te otatte huomioon tässä ikääntymisen edetessä ja niissä tarpeissa mitä se tuottaa.

SONJA

Ehkä se mikä on vähän haasteellista on se, että kun meillä on Suomessa jaettu tämä vastuu. Eli jos rakennetaan normaali vuokrataloa, niin sitä harvemmin ajatellaan juuri näin, että se toimisi sitten sinne pitkälle. Ja vaikka niin, että tosiaankin ihan perheasunnosta jäisi sinne se pariskunta ja mahdollisesti sitten jopa se yksi henkilö joka sitten jää sinne asumaan.

Aina se että kuka kopittaa siinä vaiheessa, kuka ne kustannukset siinä alkuvaiheessa ottaa kontolleen? Ja me ollaan huomattu se, että meillä, tietysti ARA tuottaa tai tukee sosiaalista asuntotuotantoa vähävaraisille tarkoitettuja asumisratkaisuja. Niin se on aika harmi, että se euro on todella isossa roolissa, koska ei ihmisillä ole varaa maksaa vuokria ja sen takia pitää miettiä että se asumisratkaisu olisi kuitenkin sellainen, että siellä olisi huomioitu näitä asioita ja sitten mahdollisesti se, että me saataisiin jo alkuvaiheessa esimerkiksi nyt hyvinvointialueet sitoutumaan. Ainakin niin, että me saadaan heidät tietoisiksi ja sitten mahdollisesti sitoutumaan kun se palvelutarve kasvaa.

Ja se on aika haaste siellä alkuvaiheessa, koska lähdetään toteuttamaan aina tietynlaista taloa.

Eli ARA:an kun tulee tällainen hankehakemus niin aika usein kyllä kontaktoidaan ennen kun mitään hakemusta laitetaan. Eli puhelu on aika usein sellainen, että hei ollaan täältä Kuhmosta ja haluttaisiin toteuttaa tänne talo. Kuinka paljon saadaan avustus?

Se on aika tyypillinen. Sitä lähdetään sitä purkamaan. Eli järjestetään niin sanotusti tällainen alku ohjaus palaveri. Eli kuka toteuttaa? Minkälaista asumista? Minkälaisille henkilöille? Onko siinä mukana myös normaalia vuokra asumisratkaisuja tai vuokra asuntoja? Onko kyseessä moni sukupolvi kortteli? Onko kyseessä joku hoiva ja sen lisäksi satelliittiasuntoja? No mitenkäs se on sijoitettu? Kuka sen palvelut tuottaa? Eli käydään niinku koko se kuvio ja sitten se, että mitä se rahoitus tarkoittaa kuinka paljon tää mahdollisesti tulisi maksamaan. Sitten jo siinä ensimmäisessä tunnissa mennään, meillä on erittäin ansioituneita rahoitus ylitarkastajia niin he jo ravistelee hihasta, että aha näyttää vuokratasolla tuollaiselta. Eli koska he on niin kauan sitä työtä tehnyt niin he pystyy näkemään. Joskus me annetaan toimijoille todella niin kun, he innostuu ja vaan wau tästä lähtee liikkeelle ja joskus ne lähtee ei tästä tule mitään. Ja nämä realiteeti tulee käydä läpi koska siinä vaiheessa kun yksikin viiva on piirretty sinne arkkitehdin, tällä hetkellä he ei käytä kynää he käyttää tietokoneita, niin kustannukset lähtee. Eli pitää olla aika hyvät speksit ennen kuin lähdetään tekemään kustannuksia. Ja sitten tietenkin se, että että kuka kantaa sen taloudellisen taakan? Onko sillä kohteen omistajajalla tavallaan tarpeeksi leveät hartiat? Eli se on se oikeastaan mitä ARA:n täytyy  katsoa. Koska meidän toimijat on tällaisia yleishyödylliseksi nimettyjä tahoja, mikä tarkoittaa sitä, että ARA kohteissa ne kustannukset on tällaisia läpinäkyviä eli puhutaan omakustannus periaatteista.

Eli kohteeseen tulee niin sanotusti kiinteät kustannukset, jotka tulee lainakustannuksista, rahoituskuluista ja muista. Sitten on kiinteistövero mikä on tietysti ihan automaattinen ja sitten siellä on tällainen laskennallinen hoitokulu, joka lasketaan, se on noin 5-8 € neliölle riippuen siitä, että minkälaista kohdetta toteutetaan. Eli se pitää sisällään aika usein veden, sähkön, sitten kiinteistönhuollon, mahdollisia korjaamisia ja muuta. Sitten on hyvin pieni tällainen hallintokulu ja se on ainoastaan se, joka se kohteen omistaja, se ei tee sillä bisnestä. Eli ne kaikki asunnot täytyisi tietenkin olla tarpeen mukaisia, jotta ne kaikki on vuokrattuna, jotta taas se kohteen omistaja voi maksaa lainaa ja se talous pyöri. Sen takia meidän nää toimijat niin heillä ei ole takataskussa kauheasti, koska se se toimii vähän niinku kädestä suuhun.

Niin silloin se, että on valmiuksia toteuttaa tällaisia miljoonien, kymmenien miljoonien kohteita, niin se tarkoittaa hirveän hyvä suunnittelua. Se tarkoittaa sitä, että siinä on sitoutumista ja siellä on se tietty väestöpohja, jotka selkeästi odottaa sitä. Eli on tiedossa, että tälle alueelle tarvitaan ikääntyneiden asuntoja ja silloin se yhtälö lähtee siitä kohta.

TOINI

Tuossa jälleen kerran, kun puhuit siitä että kaikki lähtee liikkeelle sieltä ihan alkutilanteesta ja pitää pitkälle tehdä ne suunnitelmat jo ennen kuin se menee arkkitehdin pöydälle. Ja mietin sitä että nythän meillä on varmaan isona haasteena kaiken kaikkiaan, että jos aikaisemmin on puhuttu muuntojoustavuudesta niin se on tarkoittanut lähinnä sitä, että onko seinät helposti siirreltäviä paikasta toiseen. Mutta tänä päivänä me voidaan ajatella sillä muuntojoustavuudella myös sitä, että asunto onkin niinku digitaalisesti muuntojoustava. Sillä tavalla, että sinne voidaan tuoda erilaisia digitaalisia ratkaisuja ja niitä voidaan sitten tarpeen mukaan muuttaa. Otetaanko tämmöistä digitaalisuutta kuinka huomioon alku suunnittelussa tai siellä arkkitehdin pöydällä tai onko teillä esimerkiksi jotain sellaisia kriteerejä mitä te pidätte tärkeänä? Mä ajattelen et etenkin siinä vaiheessa, jos ihmisellä alkaa tai kun alkaa tulla muistiongelmia esimerkiksi niin kaikenlainen sensoriteknologia on niinku hyvin tärkeätä, että sitä voi olla käytössä siellä asunnossa ja tänä päivänä on tosin aika paljon langattomia ratkaisuja, mutta kuitenkin niin. Otatteko te näitä mitenkä huomioon?

SONJA

No sä oikeastaan sanoit kolme porrasta että otetaanko siellä huomioon aikaisemmin kun lähdetään toteuttamaan tai ottaako arkkitehti ja otetaanko ARA:ssa niin kahdessa ensimmäisessä todella harvoin. Eli asuntosuunnittelu on aika, voisin sanoa sellaista, ei innovatiivista siitä näkökulmasta, miten tiedän mitä teilläkin on, että teillä on propellit päässä koko ajan, että mitä kaikkea voidaan tehdä ja se kohteen mahdollinen omistaja lähes ei ollenkaan.

Arkkitehdit ei myöskään. Eli jos ajatellaan erityisryhmien asuntosuunnittelua, se on ihan oma taito. Se on aivan erilainen se suunnittelun muoto kun periaatteessa normaalin perheasunnon. Ja meillä on aika vähän suomessa vielä sellaisia, jotka ovat suunnitelleet paljon ja hekin taantuvat. Meillä on tullut siinä vaiheessa, kun näitä asumisyksiköitä lähdettiin tekemään. Eli tuli lainsäädäntö, että laitoshoito pitää purkaa. Se tarkoitti sitä, että vanhainkodit, niistä tuli tällaisia mummoloita. Ei se oikeasti tarkoita mummolaa, mutta siis niitä kuvattiin mummoloina eli viidentoista henkilön ryhmäkotejaja ja jokaisella oli se huone ja sitten se kylpyhuone.

Ja vieläkin aika usein meille tulee suunnitteluratkaisuja jotka on näitä mummoloia. Siellä on pitkät käytävät ja sitten siellä on asunnot ja siellä on päässä se yhteistila ja that’s it.

Kyllä tähän muunto joustavuuteen aika paljon kiinnitetään huomiota, että miten ne seinätkin siirtyy jos se normaali kerrostalo pitäisi muuttaakin hoivakiinteistöksi. Ja me pyydetään, että suunnitteluratkaisuihin suunnitellaan myös nämä, eli kantavat seinät täytyy tietyllä tavalla suunnitella, jotta voidaan tehdä tällaisia seinä ja muita muutoksia. Kaikki vedot täytyy tehdä, sähköt vedet kaikki muut valmiiksi että tää toimii.

No sitten tähän digitaalisuuteen, niin me aina kysytään siinä suunnitteluvaiheessa, että oletteko huomioineet, että juuri näitä, eli sensoreita, tunnistimia, kuv puhelimia ja muita vastaavia asioita turvajärjestelmiä, kutsu järjestelmiä tai muuta vastaavaa, jota mahdollisesti sitten kun tulee palvelutuottaja jopa ihan vaan kotipalvelu joka tulee sinne, niin voisi hyödyntää. Yleensä ei koskaan.

Ja sitten tulee se kuka ne maksaa. Mikä niitten käyttöikä on? Mikä on yksityisyyden suoja? Se tulee esiin. Koska jos tällaisia laitteita, jotka esimerkiksi pitää sisällään jonkun kameran tai jotain muuta valvontaa, niin siitä saattaa tulla tällaista negatiivista. Eli tällaisia ei haluta. Esimerkiksi ei itse haluta tai sitten jos on omaisia ne eivät halua omille ikääntyneille.

Ja sitten ehkä vielä sellainen, että itse 2006 menin Ouluun tällaista hyvinvointiteknologia hanketta vetämään. Siitä on aika kauan aikaa ja nyt olin tuolla tampereella terve sos tapahtuma. Siellä esiteltiin viiden hyvinvointiteknologia hankkeen tällaiset, mitä he ovat kokeilleet. ja ne oli täsmälleen samoja mitä kokeiltiin 2006. Eli Suomi on niin iso maa, että meillä on paljon alueita toimijoita, jotka on siellä niinku aallonharjalla. Sitten meillä on alueita jotka lähtee tästä, että mikä se oli se turvaranneke. Jollekin se on aivan uutta, eikä myöskään ole tällaisia standardeja, jotka automaattisesti laitettaisiin. Sekin olisi aika hienoa, että kaikilla olisi ne turvajärjestelmät automaattisesti, jos ihminen lähtee pois sieltä talosta niin se antaa signaali johonkin.

No mihin se antaa se signaalin, koska jos se ei ole järjestämisvastuullisen kohde, niin voiko se mennä sinne? Hyvinvointialueille? ei voi. Voiko se mennä sinne kuntaan kun siellä on aika vähän on asumistuotantoon liittyviä henkilöitä? Mihin se menee? Eli tavallaan tulee näitä asioita.

Jos tällaisia innovatiivisia hankkeita meille tulee esille, niin me ehdottomasti ne otetaan, me hyväksytään ne niihin hanke kustannuksiin. Ja jos heillä on jotain pilotointeja, meillä on mahdollisuus tällaisiin pieniin 5000 euron kehittämis rahasummiin sillä, että he kuvaa sen mitä he tekee, jotta siitä voisi hyötyä joku muukin. Ja ehkä kaikessa rakentamisessa, se itsekin tuntuu aina vain yhden omakotitalon rakentaaneena, että kun se meni aika nopeasti. Mutta kun tehdään tällaista isoa kerrostaloa tai tehdään korttelia tai muuta. Niin on monta kohdetta, jota silloin kun tulin ARA:an joulukuussa 2019, vieläkään ei ole kuokka maassa.

Eli ne on hirveän pitkiä. Erityisesti vaikka pääkaupunkiseudulla kaavoitusratkaisut on aika pitkäaikaisia. Sitten yleensä se ikääntyneille tarkoitettu kohde on osa jotakin korttelia, niin se pitäisi sen koko korttelin tietyn aikaa rakentua. Sitten on tavallaan se, jopa huonosti sanottuna kirosana, on nää paikoitusratkaisut, miten ne toteutetaan, kuka niitten osuudet maksaa. Jos ajatellaan ikääntyneiden kohteita ei siellä tarvitse oikeastaan kukaan muu niitä paikoitusratkaisuja kun henkilökunta.

Mutta meillä on ne kaavoitusratkaisut ja muut kuviot jotka kulkee niin ne on pitkiä prosesseja. Sen takia ARA:ssakin on niin sanotusti neliportainen se prosessi. Eli puhuin tästä ennakko-ohjauksesta. Sen jälkeen on niin sanotusti varausvaihe eli tulee hakemus jossa kuvataan se kohde, sen kohteen koko, se erityisryhmä, mahdolliset palvelu tilat. Onko siinä mukana hyvinvointialue? Jos se on missä roolissa? Onko sen välivuokraajana? Onko se kotipalveluntuottajana ja sitten annetaan tavallaan tällainen ehdollinen varaus. Eli minä määrittelen sitä tarvetta, että onko siellä pitkäaikaista tarvetta, onko se sijainti OK Ja muuten nämä kuviot. Sitten meidän rahoitushenkilöt katsoo sitä, että onko se kohteen toteuttaja, onko ne riittävän leveät ne olkapäät siihen? Onko sillä mahdollisuus saada isoja lainoja, koska kuitenkin lainamäärä tällaisissa erityisryhmäkohteissa on jopa 80%.

PANU

Semmoinen Kysymys tuli tuosta ihan lyhyesti mieleen, että jos ymmärsin oikein teillä on projektin muotoisesti jotenkin tukea näitä digitaalisia ratkaisuja tai lähteä kokeilemaan. mutta että miten sitä saataisiin paremmin niinku käyttöön. Mitä sä ajattelet? Tuleeko sulle mieleen miten meidän pitäisi toimia toisin?

SONJA

No näistä asioista on hirveän vähän tietoisuutta. Eli kohteiden toteuttajat, omistajat, ei heillä ole tietoa näistä asioista. Arkkitehdeilläkään ei ole tietoa. Ja nää hyvinvointiteknologia asiantuntijat, jota teidänkin oppilaitoksesta ja muista ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistuu, ne ei ole näissä hommissa niin sanotusti. Ja myöskään hyvinvointialueilla, ei sote puolellakaan ole tietoa. Eli tavallaan se osoittaa sen, että kun kerroin että oli viisi tällaista ikäohjelmaan liittyvää hyvinvointiteknologian pilottia, eletään vuotta 2023, niin nyt he pilotoi niitä asioita, jotka on ollut joko suomessa tai muualla päin maailmaa jo siellä 2000 vuoden alussa jopa aikaisemmin.

Eli tavallaan niin kun ei ole sitä läpi leikkaavaa, oikeastaan taas otit Panu esille, että tarvitsisi jonkun lainsäädännön. Eli siellä pitäisi olla tällainen, niin silloin se otetaan huomioon. Eli hyvinvointiteknologiset tai ylipäätänsä ja digitaaliteknologiset ratkaisut täytyy olla rakennettuna tiettyihin kiinteistöihin. Automaattisesti. Sillon se menee, koska meidän kohteiden omistajat, niillä on tausta, ehkä diplomi-insinööri rakentamisen puolelta tai sitten, no aika usein rakentamisen puolelta. Tai sitten siellä on toimitusjohtajia tai kohteiden omistajatahoina henkilöitä jonkun muun johtamistutkinnon kautta. Niin se tavallaan, tää hyvin hyvinvointirakentaminen, niin isoa kuin se onkin, niin ei se poikkea, se ei tavallaan resonoi sillä tavalla, että meidän kohteiden omistajat etsisi sitä tietoa kauhean paljon ja sitten ne toisi sitä niinku esille. Että ARA:ssa meillä on mahdollisuus kyllä toteuttaa lähes mitä tahansa, mutta taas sillä ajatuksella, että se vähävarainen ihminen voi asua siellä. Ja sitten se järjestelmä joka sinne rakennetaan on sellainen, että voi luottaa että se on käyttökuntoinen. Ja sitten siellä on se toimija, joka sen on tuottanut sen järjestelmän, se vielä 3 vuoden päästä olisi toiminnassa. Se on niin nopeata, mitä yrityksessä tehdään teknologisia ratkaisuja. Yritykset kaatuu aika nopeasti ja niillä ei ole sellaisia standardi juttua, jota ne voisi välittää koko suomelle. Ja se määrä olisi niin iso niin tiedettäisiin se, että se automaattisesti kantaa sitten vuosikymmenet. Eli siinä on oikeastaan niinku monta asiaa.

Ja kyllä täytyy itsekin sanoa, että minullehan se tietenkin ARA:ssa pääsääntöisesti kuuluu ja meidän arkkitehdeille, niin ei ole aikaa yksinkertaisesti tutustua suomessa oleviin, eikä ainakaan kansainvälisiin ratkaisuihin. Ja oikeastaan kerron nyt kaksi asiaa mitä me ollaan viemässä eteenpäin. Toinen on Tampereen yliopisto on käynnistänyt tulevaisuuden senioriasumisen -hankkeen ja siellä on nyt 26 toimijaa. Siellä on kuntia, siellä on kohteitten toteuttajia, siellä on olemassa olevia kiinteistöyrityksiä. Ja siinä on tarkoitus nimenomaan tarkastella uusia ratkaisuja ja hakee niitä malleja, sekä suunnitteluun, että myös teknologisiin ratkaisuihin sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

Eli se on toinen ja sitten tällainen pienempi hanke, johon tietysti nyt varmaan oon teihinkin yhteydessä, että kerätään mitä täällä suomessa esimerkiksi oppilaitokset tekee nyt tällä hetkellä. Mitä materiaalia on saatavissa, jotta joka ikiseen kohteessa me voidaan välittää. Että se on oikeastaan tällainen pieni juttu, mutta nyt me voidaan siitä vähän maksaa, koska yhteistyö aina tarkoittaa sitä win win ja aika usein se win win on kuitenkin, että pikkuisen edes se raha liikkuu. Niin sitä kautta me saadaan niihin kohteisiin näitä ratkaisuja sisälle.

TOINI

Onpa tosi hieno kuulla tästä, että jotenkin tää ikääntyneiden asuminen ja sitten tämmöinen hyvinvointiasuminen niin todellakin kytkee yhteen hyvin laaja alaisesti eri alojen asiantuntijoita ja osaamista. Ja jos me halutaan tehdä sitä hyvin ja vielä vahvasti sinne tulevaisuuteen suuntautuen niin, että se palvelee hyvää asumista, niin me tarvitaan kyllä siihen varmasti näin poikki alaisesti erilaisia toimijoita. Siellä on se koulutus mukana, arkkitehtuuri, siellä on insinöörit sekä rakennus puolelta että sitten täältä IT-puolelta ja siellä on sosiaali ja hyvinvointialat mukana ja siellä on yritykset mukana ja siellä on vielä ne asukkaat ja toimijat. Ja varmaan se kulttuuri puoli on kanssa erittäin tärkeä osa sitä, että sitten se yhteisöllinen toiminta mitä siellä tehdään ja toteutetaan, että se myös on sitten sillä tavalla mielekästä ja elinvoimaa lisäävää.

Tää keskustelu on ollut ihan valtavan rikas ja sä oot tuonut meille kyllä ihan hurjan paljon sellaisia asioita esille mitä en ainakaan itse osannut ajatellakaan. Että missä kaikessa Ara on mukana ja mitä kaikkea se ARA:n näkökulma pitääkään sisällään. Merkittävää työtä teette ja oli ihanaa että tulit tähän ja me pyritään nyt levittämään tätä tietoisuutta eteenpäin sitten näiden meidän podcastien avulla. Kiitos sonja todella paljon.

PANU

Kiitos.

SONJA

Kiitos että sain tulla.

TOINI

Lisää näitä meidän podcasteja löytyy TUTTUnetistä.

PANU

TUTTUnetistä. Sieltä löytyy artikkeleita ja materiaalia. Käykää katsomassa TUTTUnet.fi.