HIPPA-Remote Podcast, osa 4/4 "Suunnittelu yhdessä ikäihmisten kanssa"

HIPPA-Remote -hankkeen podcastsarjan neljäs ja viimeinen osa.
Aiheena "suunnittelu yhdessä ikäihmisten kanssa".
Asiantuntijavieraana Leila Lintula.

Kuuntele jakso Soundcloudissa

Podcast jakson tekstiversio

TOINI

Tervetuloa mukaan kuuntelemaan meidän HIPPA-Remote -hankkeen podcast sarjan jaksoa, jossa meidän on tarkoitus keskustella suunnittelusta yhdessä ikäihmisten kanssa.

Mä olen Toini Harra täältä Metropolian ammattikorkeakoulusta ja meillä on oikeastaan tässä kolme tämmöistä Metropolialaista nyt mukana. Eli:

PANU

Panu Karhinen, Myös metropoliasta HIPPA-Remotessa.

TOINI

Ja sitten me ollaan tosi iloisia kun me ollaan saatu Leila Lintula mukaan keskustelemaan. Sä oot semmoinen emerita täältä Metropoliasta.

LEILA

Niin, niinkin voi kyllä sanoa, Kiitos kutsusta.

TOINI

Me ollaan tehty ja kehitetty käyttäjäystävällisiä digitaalisia ratkaisuja yhdessä ikäihmisten kanssa ja yritysten kanssa jo useamman vuoden ajan. Ja sä oot ollut näissä tosi isossa roolissa mukana ja nyt tällä hetkellä olet eläkkeellä ja sen takia me ajateltiin että meistä on ihan huippua että me saadaan tällainen asiantuntija mukaan tähän meidän keskusteluun tervetuloa Leila

LEILA

Kiitos.

TOINI

Tää ei välttämättä ole mikään ihan semmoinen yksinkertainen aihe kun me ajatellaan, että meillä on tämmöisissä poikkitieteellisissä yhteiskehittämisen tilanteissa, Siellä on mukana yrityksen edustajia, siellä on monialaisesti täältä metropoliasta eri alojen asiantuntijoita mukana ja sitten siellä on ikäihmisiä, siellä on henkilökuntaa mukana. Niin se, että me saadaan ikäihmisten ääni kuuluville, niin se ei välttämättä ole ihan tasa-arvoinen asetelma kaikkien osallistujien näkökulmasta noin niinku suoraviivaisesti ajateltuna.

Miten sä näet sen että miten me voitaisiin toimia fiksulla tavalla että ikäihmisten ääni saataisiin hyvin kuuluviin?

LEILA

Kyse on isosta joukosta ikäihmisiä ja hyvin erilaisista ihmisistä hyvin erilaisissa olosuhteissa asuvia. Siinä mielessä niin se haaste on todella suuri ja sen äänen kuuluvaksi saaminen mun mielestä edellyttää aika pitkäjänteistä työtä ja tarkoitan sillä, että yhteyksiä pitää luoda aika paljon. Rrityyppisiin organisaatioihin erityyppisiin järjestöihin, tehdä yhteistyötä oppilaitosten kanssa. Ja nimenomaan mä nyt näkisin oppilaitokset siinä mielessä tärkeässä roolissa, koska meillä on iso joukko sosiaali- ja terveysalan tulevia työntekijöitä, jotka tulee työssään kohtaamaan ja kohtaavat jo opiskelun aikana ikäihmisiä. Ja mun mielestä kyse on hyvin pitkälle siitä asenteesta ja siitä, että miten me nähdään se ikääntyminen tulevaisuudessa ja kuinka merkittävä tai tärkeä on niin kuin jotenkin paneutua siihen heidän tilanteeseensa tänä päivänä.

Mutta toinen kysymys on se, että myöskin, joka liittyy tähän arvostukseen, niin on se kokemusmaailman ymmärtäminen siellä taustalla ikäihmisille. Ja mikä tuo sen yksilöllisyyden huomioimisen haasteen jokaiseen tämmöiseen suunnittelutilanteeseen, mutta myöskin sitten kun me toteutetaan näitä yhteiskehittelytilanteita.

TOINI

Joo, se on valtava haaste tietyllä tavalla jo pelkästään siinä mielessä että kehitetään näitä uusia digitaalisia ratkaisuja. Koska ikäihmisten määrä tulee lisääntymään jatkossa varmaan 40 vuotta tästä eteenpäin ja se tulee kaksinkertaistumaan suhteessa siihen mitä se on nyt ja se tulee olemaan enemmän kuin mitä työikäisten määrä. Ja näiden digitaalisten ratkaisujen pitäisi kyetä vastaamaan hyvin näiden ikäihmisten erilaisiin tarpeisiin. Niinku musta hyvin sanoit, että ihmiset elää erilaisissa tilanteissa siitä huolimatta, että me puhutaan ikäihmisistä. Niin jos ajatellaan, että se alkaa 65 vuodesta eteenpäin ja tulevaisuudessa se tulee olemaan varmaan 100 vuotta se ennuste. Niin se Ikähaitari kasvaa myöskin koko ajan ja siinä ihmisillä  on erilaiset toimintakyvyt ja ne elää erilaisissa olosuhteissa erilaisten ihmisten kanssa.

PANU

Ja erilaista kiinnostusta myös. Tulee mieleen tää ikäteknologiakeskuksen selvitys missä näkyy se, että on sellaisia iäkkäitä ihmisiä jotka on tosi innostuneita ja etsii sitä teknologiaa ja niitä ratkaisuja. Mutta sitten on taas sellaisia joille se ehkä saattaa tuottaa ahdistusta ja pelkoa ja muuta ja ja kaikkea siltä väliltä. Ja sitten niinku tuossa te olette molemmat sanoneet, niinku erilaisia tarpeita mitä on. Mitä se Leila ajattelet, että kun tässä keskustellaan tavallaan siitä, että miten se iäkkäiden ääni saataisiin jotenkin siihen tuotekehittämiseen mukaan ja miten se siellä näkyy. Niin tarvitaanko jotakin osaamista tai ymmärrystä tämmöisestä digitaalisesta laitteista tai palveluista, että voi osallistua niiden kehittämiseen ja olla mukana?

LEILA

Toisaalta jos mä mietin sitä oman äitini kohdalla, joka on 88 vuotta tällä hetkellä, niin hänen kohdallaan kyllä pitäisi olla jonkinlaista muutakin kokemusta, kun tällainen perinteinen kännykkä.

Että hän lähtisi ja innostuis siihen kokeiluun ja niitten asioiden miettimiseen, että se tuntuu ainakin sen ikäiseltä aika kaukaiselta, kaikki tällainen ylimääräinen tai, että joka vaatii enemmän ponnisteluita kuin 2-3 nappulan painaminen. Siinä mielessä kokisin, että jonkinlaista kokemusta pitäisi olla. Sa sitä kokemustahan pitäisi tarjota myöskin heille erilaisissa tilanteissa näistä digitaalisista laitteista ja sitä kautta kun he pääsisi jonkin digitaalisen laitteen kanssa tutuksi, niin se voisi avata sitä innostusta paljon enemmän, että että jos tuodaan iso iso määrä erilaisia laitteita yhtä aikaa, niin se voi olla vaikeata päästä kiinni niihin laitteisiin. Ja sitten toisaalta se teknologia mikä siellä taustalla on, niin mä tässä kohtaa mietin sitä, että mitä enemmän on toimintoja ja nappuloita ja virityksiä ja latauksia ja ohjelmistoja niin sitä hankalammaksi se käy. Että pitäisi pyrkiä aika yksinkertaiseen ratkaisuun, jossa on huomioitu erilaiset käyttäjät, nää toimintakyvyn suhteen tai kuulon suhteen.

PANU

Tuli mieleen tuosta semmoinen, niinku puhuit siitä, että siitä voisi olla joissain tilanteessa hyötyä että on jonkinlaista kosketusta ja vähän ehkä käyttänyt. Että tuli mieleen tämmöinen kun tossa oltiin tän HIPPA-Remote -hankkeen tiimoilta itse asiassa tuossa Singaporen suunnassa ja siellä kun näki palvelutaloon, jossa oli hirveän paljon erilaisia digitaalisella teknologialla tuotettuja pelejä ja aika paljon niinku viihtymiseen, aisti huonetta ja bussi simulaattoria ja ties mitä kaikkea. Niin jotenkin se, että mitä reittiä tai mitä kautta syntyy  ehkä se kiinnostus? Siinä on pohtinut sitä että voisko se reitti kiinnostukseen olla vaikka vihteen kautta?

Se tiedetään, että esimerkiksi palvelutaloissa ihmiset aika korkealle rankkaa sen viihtymiseen.  Voisiko se olla reitti jotenkin saada sitä kontaktia? Tämmöisenä ihan ajatuksena, en tiedä, mitä tuumitte.

LEILA

Mun mielestä siellä pitäisi olla kuitenkin se tarve lähtökohtana.

PANU

Ilmani muuta.

LEILA

Että yksilöllinen tarve on tietyllä tavalla, että jos ikääntynyt kokee, että joku asia ei enää suju, niin mikä ratkaisu siihen tehdään. Ehkä se niin kun olisi ensisijainen. Että jos haluaa säilyttää esimerkiksi jonkun kontaktin. Kontaktin toiseen henkilöön, niin miten se helpommin mahdollistuisi?

Tai sitten liittyen johonkin päivittäiseen toimintaan, että haluaa vielä selviytyä jostakin asiasta ja hoitaa jonkun asian. Sanotaan nyt vaikkapa pankkiasiat, niin miten se parhaiten onnistuisi vielä, koska siinä on mun mielestä aika paljon kyse siitä henkilön itsemääräämisoikeudesta ja autonomiasta ja tän tyyppisistä kysymyksistä jotka on siellä taustalla vaikuttaman. Ja tietenkin se oma kokemusmaailma siitä, että miten mä voin säilyttää sen oman minuuteni tässäkin tilanteessa. En tiedä katsoitteko kustaankartanosta tuli ohjelma, jossa jossa näitä laitteita tuotiin ikääntyneille tutuksi ja aika monenlla siellä oli kommentti, että en halua tällaista robottia enkä halua jumpata sen kanssa. Se on aika vieras maailma kuitenkin senkin ikäisille. Se oli aika mielenkiintoinen mun mielestä ohjelmana jo niin kuin, että miten suhtaudutaan siihen kun tuodaan joku laite, että jo se tilanne miten se rakennetaan, kuka sitä tilannetta ohjaa siinä ja annetaanko sille aikaa sille tutustumiselle ja kokeilulle vai onko se niin että se robotti seisoo siinä ja se sanoo sulle että terve terve, mitä haluaisit tehdä?

PANU

Niin ja tekeekö se robotti jotain semmoista, mikä on itselle merkityksellistä? Että eihän meitä varmaan ketään kiinnosta semmoinen. Me käytetään sitä teknologiaa, mikä jotenkin meidän elämään liittyy.

TOINI

Mutta mä kyllä allekirjoitan kanssa ton, tarvelähtöisyys on tärkeä asia. Ja mietin mietin sitä, kun keskustelin tässä joku aika sitten norjalaisen kollegan kanssa, joka kysy että miten me voidaan ottaa ikäihmisiä mukaan, että pitääkö heidän perehtyä ensin johonkin kirjallisuuteen ennen kuin he tulee mukaan näihin meidän yhteiskehittelyihin? Ja mä ajattelin, että jos pitäisi tutustua johonkin kirjallisuuteen etukäteen, niin me ollaan vähän niinku hakoteillä. Kun jotenkin se ajatus siitä, että tuotteen ja laitteen ja ratkaisun pitäisi olla sellainen, että se nimenomaan helpottaa ihmisen arkitoimintaa ja mahdollistaa sitä, kenties jossain tilanteissa tekee puolestaan asioita. Mutta niin, että sen ihmisen on mahdollisimman helppo ottaa se käyttöön. Ja siinä mielessä musta toi oli kiva kun nostit esiin sen, että millaisia sitten ne tilanteet on missä näitä laitteita ja ratkaisuja kokeillaan ja testataan.

Mä tiedän, että sä oot ollut mukana tämmöisissä tilanteissa. Niihin sun mielestä pitäisi erityisesti kiinnittää huomiota, jotta me osattaisiin ottaa ikäihmisen tarpeet huomioon ja sitten toisaalta myös valmiudet käyttää ja ehkä just tää asenteellinenkin puoli. Miten me kyettäisiin tähän?

LEILA

Mun mielestä siihen henkilöön pitäisi tutustua paljon paremmin, että se ei ole niinku se yks tilanne. Vaan jotenkin haastattelun tai tutustumisen kautta jotenkin sitä hänen elämää, maailmaa ja sitä omaa kokemusmaailmaa ja että mitä kiinnostuksen kohteita ja niitä tarpeita pitäisi ihan keskustellen käydä läpi. Ja sitten vaikka kysyä, että no mikä sun mielestä voisi olla tämmöisiä ratkaisuja, että sä et saa nyt pankkiasioita hoidettua ja haluat kuitenkin ne pitää itselläsi. Tai et pysty pitämään yhteyttä johonkin toiseen henkilöön tai, että sä et pääse ulos tästä asunnosta et saa ovia enää itse auki. Mun mielestä sitä keskustelua pitäisi käydä paljon syvällisemmin jolloinka se tulisi se ajatusmaailma tutuksi niille, jotka sitä tuotetta ylipäätänsäkin on rakentamassa tai mitä tuotteita ajatellaan käytettäväksi. Se on ihan sama kun mennään autoa ostamaan tai jotain muuta. Niin siellä on tietyn tyyppiset asiat mitä mitä siltä autoltaan halutaan, niinku mitä siinä halutaan olevan. Tai että mihin käyttöön se tulee se auto tai kuinka paljon sillä ajetaan. Saman tyyppisesti jotenkin päästä kiinni siihen, että sen yksilön maailmaan ja siihen haluihin ja tarpeisiin.

TOINI

Yksilö tekijät on niinku mukana, että se ratkaisu pelkästään ei ratkaisekaan kaikkea. Vaan täytyy tuntea se ihmisen elämä, johon sitä ratkaisua ajatellaan ja johon sitä sovitellaan, että se on niinku vähän semmoista sovittelua myös.

PANU

No mitä mites jos me ajatellaan tämmöistä, yritystä kehittää tuotettaan ja haluaa sitten ottaa nää iäkkäät ihmiset mukaan siihen suunnitteluun. Niin mitä sä ajattelet että miten tän suunnittelun eri vaiheissa, minkälaista se osallistuminen olis?

LEILA

Niin varmaan joku semmoinen vapaa ideointi voisi olla sellainen helppo ikääntyneille. Niinku ei ole rajoja siinä ajattelussa ja asioiden esille tuomisessa, että se voisi olla ihan vapaata keskustelua ja omien ideoiden esille tuomista. Ja jotenkin sitten mä koen kaikessa suunnittelussa ja tekemisessä sen, että voisiko se pitää esimerkiksi kiinni tietyn ryhmän henkilöistä siinä suunnittelussa pidemmällä tähtäimellä? Että jos ne saisi palautetta siitä, että mitä on tapahtunut. Mitkä oli niitä ideoita tai asioita joita he toi vaikka edellisessä palaverissa esille joihinka me lähdetään nyt tarttumaan?

Ja sitten taas siinä seuraavassa tarttumisvaiheessa käytäisiin keskustelua siitä, että no miten me ratkaistaan näitä kysymyksiä esimerkiksi. Ja sitten kun ollaan lähdetty ne ratkaisut jollakin tavalla löytämään, niin sitten taas kysyttäisiin, että nyt tällaisia on tuotu. Se olisi semmoinen jatkuva prosessi, että he saisi myöskin palautetta siitä, että heidän ideoitaan ja asioitaan mitä he tuo esille siellä niitä kuunnellaan. Ne jalostuu koko ajan ja he pystyy seuraamaan sitä polkua eteenpäin.

Mun mielestä huonoin vaihtoehto on se, että kerätään ideat ja sitten he ei kuule sen jälkeen, että mitä on tapahtunut tai mikä se lopputulos itse asiassa on ollut. Niin se voisi sitouttaa kyllä mun mielestä semmoisen pitkäkestoiseen työskentelyyn ja jotenkin he kokisi myöskin sen oman asiantuntijuuden merkityksen. Koska mun mielestä sitä asiantuntijuutta ei voi kukaan ulkopuolinen tuoda kun se vaan se ryhmä tai se henkilöt itse. He on asiantuntijoita siinä tilanteessa, että he tietää mistä he puhuu ja mikä se tilanne heidän kohdallaan esimerkiksi on.

PANU

Toi on itse asiassa, semmoinen, miten mä sanoisin, että mihin suuntaan tää kehittäminen on menossa. Siihen ajatukseen sisältyy just, että tää käyttäjälähtöisyys on se juttu. Toi mun mielestä sisältää sen, että se iäkäs ihminen siinä on mukana suunnittelijana niin se on se co-designer ja silloin siinä pitää olla toi prosessi. Toi oli niinku tosi hyvin, miten kuvasit sen. Toi on semmoinen varmaan missä meillä on opittavaa.

TOINI

Joo mehän toteutettiin HIPASSA yks käyttäjäkokeilu tän kuluneen kevään aikana, joka oli semmoisille henkilöille jotka asui ja eli kotonaan mutta oli oli kotihoito heillä kuitenkin käynnissä. Ja sitä ratkaisua kun siellä kokeiltiin niin heiltä saatiin hirmuisen tärkeätä ja hyvää palautetta. Tää yrityksen edustajakin kävi siellä ihan paikan päällä kuulemassa sitä. Niinku selvästikin tuli semmoinen, että tällä täytyy olla jatkoa. Sieltä yrityksestä oltiin muhun just yhteydessä, että on saatu niin valtavan tärkeätä ja hyvää palautetta siitä käyttäjäkokeilusta, että he haluaa nyt jatkaa tätä keskustelua meidän kanssa. Mutta nyt kun sä sanoit tämän niin musta tuntuu erittäin tärkelätä, että me jatketaan sitä keskustelua myös näiden henkilöiden kanssa, jotka sitä palautetta antoi. Että se ei riitä, että me tavallaan kysytään kerran ja sitten jatketaan matkaa ja autetaan yritystä pääsemään yksi askel eteenpäin. Vaan tosiaankin, että se on pidempi prosessi ja me voidaan olla iloisia siitä, että nää ihmisethän sanoi että he haluaa jatkaa. He haluaa tehdä meidän kanssa edelleen yhteistyötä, että näistä todellakin voi rakentaa tuommoisia pidempiä prosesseja.

Ihan loistava idea Leila, kiitos!

LEILA

Tulee mieleen tässä, että siellähän käy muitakin henkilöitä siellä kotona ja hetkin varmaan kuulee, että onko se toimiva joku ratkaisu siellä kotona ja mitävoitaisiin kehitettää. Niin mun mielestä heitäkin pitäisi kuulla. Että on tapauksia tässä kohtaa, että jos on tuotu laitteita kotiin ja omaiset on sitä mieltä, ettei tästä ole mitään hyötyä ja sitä vaan käytetään sitä laitetta siellä koko ajan ja se palaute niinku tietyllä tavalla että miksi se ei siitä ole hyötyä tai mitä sille laitteelle pitäisi tehdä. Siinä on mun mielestä myöskin ne hoitajat jotka siellä päivittäin kuulee siitä laitteesta, että se ei toimi tai miksi tää on tällainen tai miksi mä en saa tätä päälle. Että jos saisi vielä sen niinku kotona oleva henkilöstö mielipiteet ja kokemukset että mitä se käyttäjä välittaa siitä.

TOINI

Kyllä siis tää käyttöönottoprosessi on varmasti yksi semmoinen tärkeä asia, mihin tulevaisuudessa täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota. Nythän KATI-Ohjelma on onneksi ollut tässä semmoinen iso hanke, jossa on nimenomaan kiinnitetty huomiota siihen, että miten miten käyttöönottoa voitaisiin edistää ja siellä on hyviä tuloksia saatu aikaiseksi siitä. Mutta jotenkin just tässä tulee se semmoinen toinen puoli, että okei meidän pitää kyetä kehittämään sellaisia tuotteita ja ratkaisuja jotka on käyttökelpoisia ja sitten pitää osata ottaa ne vielä käyttöön. Ja sellaista vuoropuhelua tarvitaan tässä pitkin matkaa, koska tosiasia on että ilman kuitenkaan tätä teknologiaa me ei ei tulla selviytymään tulevaisuudessa. Tarvitaan se välttämättä ja siksi olisi erinomaisen hienoa, että meillä olisi sellaisia tuotteita, jotka toimii jotka on käyttäjäystävällisiä, jotka on myös läheis ystävällisiä. Ja sitten se, että sitä keskustelua käydään sitten sen toisen puolen kanssa myöskin. Että mihinkä tarpeeseen sillä ratkaisulla haetaan helpotusta.

PANU

Tuli tuosta mieleen mieleen vielä se, että tässä ei ihan voi toimia samalla lailla kun monessa digitaalisessa teknologiassa. Eli me nähdään paljon tuotteita, jotka tulee ikään kuin keskeneräisinä markkinoille ja sitten se käyttäjä palaute kerätään silloin kun tuote on jo markkinoilla.

Mutta sitten jos me mietitään, niin se tekee ehkä tästä vähän erityisemmän, että se ei ei voi perustua siihen, että laitetaan keskeneräinen tuote markkinoille ja katsotaan sitten ja kerätään sitten. Vaan kyllä se pitää etukäteen olla. Tokihan voidaan sitten kehittää tuotetta vielä ja kerätään tietenkin aina sitä palautetta myöskin sen markkinoille viennin jälkeenkin. Mutta tuotteiden pitää olla aika valmiita jo ja se pitää olla jo aika näytetty se käyttö ja se tarve ja että ne kohtaa.

TOINI

Me ollaan siinä mielessä niinku hyvässä asemassa, että meillä on ollut mukana tässä projektissa ja prosessissa sellaisia ihmisiä, jotka haluaakin olla tämmöisessä kehittämistoiminnassa mukana. Mutta musta yksi vielä semmoinen tärkeä kysymys leila sulla, että miten meidän kannattaisi kutsua uusia ikäihmisiä mukaan tähän kehittämistoimintaan? Miten me saataisiin vielä lisää sellaisia ihmisiä, joiden panos olisi meille valtavan tärkeää, että me saataisiin kuulla mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ikäihmisiä.

LEILA

Panu tuossa alussa sanoikin, että viihde on tärkeätä. Niin jotenkin mä itse niin näkisin sen, että ne voisi yhdistää. Olisi tilaisuuksia jossa on vanhuksille suunnattua toimintaa ja viihdettä. Mulle tulee nyt mummo disko tässä mieleen esimerkiksi ja sitten tavallaan siihen kylkeen voisi rakentaa tällaisia mahdollisuuksia heille niinku kokeilla tai tutustua välineisiin ja sitä kautta saada heidät innostumaan ja mukaan. Että jos se tulisi niinku vähän sivutuotteena siinä mukavan ilmapiirin ja sen olemisen rinnalla. Ja jotenkin mä näen, että kyllä varmaan suurin merkitys on sillä, että mennään heidän luokseen. Vaikeampi on, että he tulee johonkin tiettyyn paikkaan tiettynä aikana ja tällaisia niinku mahdollisuuksia missä ikäihmiset liikkuu, mulla tulee nyt kirjamessut ja apuvälinemessut ja tämmöiset niinku erilaiset palvelutaloissa tapahtuvat tilaisuudet. Siellä on päivätoimintaa ja muuta, että mun mielestä pitää jalkautua heidän luokseen.

TOINI

Eli me ei odotella täällä Myllypuron kampuksella, koska ikäihmiset tulee tänne vaan mennään sinne missä ikäihmiset on.

PANU

Niin sitten tulee mieleen se, mekin ollaan Leila näitä yhteiskehittelytilaisuuksia useampiakin yhdessä vedetty. Muistan kun tää tarjoilupuoli jo tavallaan toimi, mutta siihen kytkeytyy se, että on pullakahvit tai sitten jos mennään sinne kotiin niin yrityksellä on saattanut olla jotain annettavaa. Mutta että siinä on se ajatus, että arvostetaan sitä osallistumista ja sen tuo siinä vuorovaikutuksessa, että tää on mahtavaa ja arvostetaan tätä tosi paljon. Muistan vaan kuinka merkittävää se on ollut.

TOINI

Tässä ollaan tultu jo itse asiassa aika pitkälle tässä meidän keskustelussa ja jotenkin jos vetää yhteen sitä, niin tärkeä asia tässä on se, että ensinnäkin se kehittäminen on semmoista tarvelähtöistä. Kuullaan niitä ikäihmisiä, tutustutaan heihin ja heidän elämäänsä ja tunnustellaan ja etsitään yhdessä sieltä niitä tarpeita myöskin. Ja sitten että kehittämishetkissä, otetaan huomioon se heidän valmiutensa ja mielenkiinnon kohteensa ja jalkaudutaan sinne heidän maailmaansa ja niihin toimintaympäristöihin. Mennään lähelle.

Ollaan ihmisiä ja mennään lähelle ja kuullaan ja kuunnellaan. Ja myös siinä koko ajan mukana semmoinen arvostus kunnioitus, jota kautta voi syntyä sitten semmoinen halu, että voi olla tässä toiminnassa mukana ja jatkaa.

LEILA

Eikös Tampereella sanotaa, että kun ollaan lähellä niin ollaan liki. Niin jotenkin että jos pystyy olemaan liki siinä niin se olisi aika kivaa

TOINI

Kyllä. Niinku sen kehittämisen lisäksi vielä mietitään sitä käyttöönottoa. Ei pelkästään olla liki siinä kehittämisen alku taipaleella vaan koko sen prosessin läpi ja sitten vielä huolehditaan sieltä jatkossakin.

PANU

Kiitos keskustelijoille ja lisää näitä HIPPA-Remote -hankkeen podcasteja pääset kuuntelemaan osoitteessa TUTTUnet.fi.