Talotekniikan vaatimuksia älykkäässä asumisessa

Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa HIPPA – hankkeessa on kehitetty palveluasumista tukevia digitaalisia palveluja tiiviissä yhteistyössä TAMK:in, Oamkin, Helsingin kaupungin ja Oulun kaupungin sekä alan yritysten kanssa. Monia kehitettävistä ratkaisuista voidaan kuitenkin soveltaa myös muissa asumismuodossa, ja niiden avulla voidaan auttaa vanhenevia ihmisiä asumaan ja viihtymään entistä pidempään kotona. Useat palvelut sisältävät tietotekniikkaa, joka tuodaan omina järjestelminä asuntoon. Tulevaisuuden kannalta kannattaisi nykyistä enemmän miettiä myös millaisia vaatimuksia tulisi rakennukseen kiinteästi asennettavalle talotekniikalle asettaa, jotta sillä olisi oma selkeä rooli ja mahdollisuus toimia palvelualustana.
 

Käyttäjien tarpeet

Talotekniikan ratkaisua mietittäessä lähtökohtana pitää käyttää käyttäjien tarpeita ja toisaalta tarkastella teknologian mahdollisuuksia. Palveluasumisen digitalisaation pilottiymparistö hankkeessa selvitettiin eri osapuolten näkemyksiä ja toiveita tulevaisuuden palveluasumiselle. Käyttäjälähtöisiksi tarpeiksi tunnistettiin esteettömyys, turvallisuus, kodikkuus, muuntojoustavuus, valinnan vapaus, yksilöllisyys, yhteisöllisyys ja sääntely. Merkitysyhteyksien tunnistamiseksi ja mallintamiseksi ristiintaulukoitiin edellä nimetyt tekijät ja palvelut, fyysiset tekijät, teknologia, toimintakulttuuri sekä hallinta ja omistajuus. Taulukoinnin pohjalta syntyi merkitysyhteysverkko (kuva 1.). (Harra ja Lintula 2018.) 

Kuva 1. Käyttäjälähtöisten tekijöiden merkitysverkko (Harra, T., Lintula, L.,2018).

 

Merkitysverkon avulla voidaan systemaattisesti tarkastella tekijöiden välisiä suhteita asumisessa. Merkitysverkon jatkoanalyysin avulla muodostettiin älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä. Siinä nousi esiin neljä käyttäjälähtöisyyden arvoa, jotka ovat yhteisöllisyys, yksilöllisyys, valinnanvapaus ja sääntely. Merkitysverkon keskinäisten suhteiden tarkastelun jäljelle jääneet tekijät tunnistettiin palveluasumisen käyttäjälähtöisiksi tarpeiksi. Käyttäjälähtöiset tarpeet ovat: turvallisuus, muunneltavuus, kodikkuus ja esteettömyys (kuva 2.). Käyttäjälähtöisten arvojen välillä on tunnistettavissa keskinäisiä jännitteitä, minkä takia älykkään teknologian kehittämisessä voi olla vaikea sovittaa yhteen kaikkia haluttuja ominaisuuksia.

Kuva 2.  Älykkään teknologian käyttäjälähtöinen arvokenttä (Harra, T., Lintula, L.,2018).

“Jokaisella asukkaalla pitäisi olla oikeus kokea palveluasumisympäristö omaksi kodikseen. Jännite syntyy siitä, että sääntelyn avulla huolehditaan esimerkiksi asukkaiden turvallisuudesta ja esteettömyydestä, mutta samanaikaisesti joidenkin henkilöiden turvallisuuden lisääminen edellyttääkin toisten henkilöiden kulun rajoittamista. Esimerkiksi muistamattomuuden takia on ovissa kulkemista rajoitettava lukitsemalla yksikön ovet, mikä rajoittaa myös muiden henkilöiden esteetöntä kulkua.” (Harra ja Lintula 2018) 

Älykkään teknologian tulevaisuuden haasteena on erilaisten asukkaiden arvoja vastaavan palveluasumisen kehittäminen. Yksi mahdollisuus tämän haasteen ratkaisemiseksi on arvioida kehittämisen kohteena olevia älykkäitä tuotteita ja palveluja suhteessa käyttäjälähtöisyyttä ohjaaviin arvoihin ja tarpeisiin.

Uusien käyttäjäsukupolvien ja ympäristössä tapahtuvien muutosten takia tulevaisuuden palveluasumisen suunnittelua ei voida perustaa sen varaan, millaista palveluasuminen on tällä hetkellä. Siksi tulevaisuuden taloteknisten ratkaisujen täytyy toimia siten, että käyttäjälähtöiset tarpeet voidaan toteuttaa. Se edellyttää asiakas- ja asiaymmärrystä sekä kykyä valita tilannekohtaisesti sopivat ratkaisut, jotka pystyvät vastaamaan myös tulevaisuuden käyttäjien kasvaviin tarpeisiin.

Teknologian mahdollisuudet ja haasteet

Teknologiassa on tällä hetkellä yhtenä haasteena arvioida, mitä toimintoja kannattaa tehdä erillisillä järjestelmillä ja palveluilla ja mitä kannattaa toteuttaa rakennuksen omalla automaatio- ja taloteknisellä ratkaisulla. Erilaisten mittausten tekeminen tilasta on entistä edullisempaa ja helpompaa, kun antureiden hinnat ovat tulleet alas ja niiden koko pienentynyt. Voidaan puhua jopa älypölystä (kuva 3.).

Kuva 3. Anturien koko pienenee kohti älypölyä (IEEE, Future Directions)

 

Erilaiset mittaukset eivät sinällään kuitenkaan luo toimivaa kokonaisuutta, vaan pitää miettiä, mitä on järkevää toteuttaa erillisillä järjestelmillä ja mitä kannattaa toteuttaa osana talon omaa järjestelmää, koska ilman koordinaatiota voidaan päätyä tilanteeseen, jossa eri toiminnot toimivat kukin itsenäisesti ja jokaiseen pitää kirjautua erikseen sisään. Samaten kokonaisuuden tietoturvallisuus voi vaarantua, koska yksikin tietoturvaltaan huono järjestelmä voi antaa pääsyn myös muihin järjestelmiin ja vaarantaa kokonaisuuden turvallisuuden. 

Pitää myös miettiä, mitä toimintoja ja palveluja kukin mittaus palvelee. Tätä ajatusta on pyritty havainnollistamaan taulukossa 1, jossa on esimerkkejä käyttäjälähtöisten tarpeiden yhdistämisestä niitä palveleviin mittauksiin. Taulukosta voi nähdä esimerkiksi, että ilmanvaihdolla ja sen ohjauksella on merkitystä käyttäjien turvallisuuteen, kodikkuuteen, muunneltavuuteen, valinnanvapauteen ja yksilöllisyyteen. Jotta haluttuja tavoitteita saavutetaan, ilmanvaihtoa voidaan ohjata läsnäolon, hiilidioksidipitoisuuden (CO2) ja lämpötilan mukaan.

Taulukko 1. Käyttäjälähtöisen merkitysten teknologiset ratkaisut ja ohjaukset.

Anturien halpenemisen lisäksi tekoäly ja tiedon kerääminen pilvipalveluun mahdollistavat tiedon yhdistelemisen ja analysoinnin uudella tavalla, jolloin muista tiedoista voidaan päätellä uusia asioita. Esimerkiksi huonekohtaisen hiilidioksidipitoisuuden (CO2) perusteella voidaan tehdä päätelmiä asukkaan läsnäolosta ja käyttäytymisestä vertaamalla mitattuja arvoja normaalin päivän historiatietoihin. Myös vaatimukset rakennusten energiatehokkuudesta ja hiilijalanjäljen pienentämisestä pitää ottaa tarkastelussa huomioon edellä esitettyjen käyttäjälähtöisten tarpeiden ohella.
 

Talotekniikan tavoitteet yhteisöllisessä asumisessa

Yhtenä tulevaisuudessa kasvavana asumismuotona nähdään yhteisöllinen asuminen, jossa asukkaille kodin lisäksi tarjotaan kattavat yhteistilat ja erilaisia palveluita. Tavoitteena on vähentää yksinäisyyttä ja lisätä kontakteja ja näin parantaa asukkaiden viihtyvyyttä. Suuremmissa yhteisöllisen asumisen yhteisöissä voi olla mukana asumiskoordinaattori, joka koordinoi kohteen palveluja ja järjestää yhteistä tekemistä asukkaille. Yhteisöllisen asumisen tärkeänä tavoitteena onkin lisätä vuorovaikutusta ja sosiaalista kanssakäymistä asukkaiden kesken sekä tarjota luonnollinen yhteys eri sukupolvien välille. (Jolanki, O. et.al, 2017, Lipporanta verkkosivut, 2020)

Niilo Pirhonen selvitti opinnäytteessään talotekniikan suunnittelun ohjauksen tarpeita yhteisöllisessä asumisessa ja päätyi seitsemään pääkohtaan:

1. Suunnittelijoiden yhteistyöllä halutaan varmistaa, että tilat palvelevat mahdollisimman hyvin yhteisöllisen asumisen tarpeita.
2. Tilaaja, käyttäjät ja asumiskoordinaattori on otettava mukaan hankkeen suunnitteluun heti tarveselvityksestä alkaen, ja suunnittelijoiden tulee huomioida tilaajan, käyttäjän ja asumiskoordinaattorin tarpeet hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi.
3. Yhteisöllisen asumisen kohteissa on erityistilan tarpeita, jotka aiheutuvat käyttäjän toiminnosta ja poikkeavat tavallisen kerrostalorakentamisen tilantarpeista. Näitä ovat suuret yhteistilat (olohuoneet, kerhohuoneet, isot pyykkitilat, kuntosali, uima-allas, ravintola/ruoanlaitto tilat, viherhuoneet) ja vuokrattavat palvelutilat. Taloteknisessä suunnittelussa tulee ottaa huomioon erilaisten tilojen aiheuttamat vaatimukset.
4. Palvelujen tuomat erityispiirteet. Yhteisöllisen asumisen kohteissa voi olla tiloja, joissa harjoitetaan erilaista liiketoimintaa. Liiketoiminnan tiloissa palvelun tarjoaja voi olla eri viikon jokaisena arkipäivänä, joten kohteeseen pitää rakennuttajan kanssa määritellä sellaiset talotekniikan tavoitteet, jotka pystyvät tukemaan erilaisia liiketoiminnan tarpeita.
5. Tilojen ja tekniikan muunneltavuus. Yhteistilojen käyttötarkoitus ja palvelut vaihtelevat, joten tilojen ja tekniikan pitää olla helposti muunneltavissa. Taloteknisen varustetason on pystyttävä palvelemaan tilojen muutostarvetta.
6. Esteettömyys ja tekniikan käyttöystävällisyys. Esimerkiksi pyörätuolissa olevan asukkaan pitää pysyä käyttämään kiinteistössä olevaa talotekniikkaa. Tarvittaessa huomioon pitää ottaa myös tulevaisuuden teknologia, jota voidaan hyödyntää ikäihmisten arjen turvaamiseksi.
7. Rakennuksen sisäilmasto ja energiatehokkuus ovat yhteisöllisissä asumisen kohteissa tärkeitä, koska ikäihmiset viettävät kotonaan paljon aikaa. Näin kotona on viihtyisää olla ja energiaa saadaan säästettyä. (Pirhonen, N., 2019)

 

Vaatimuksista useat soveltuvat myös palveluasumiseen ja yleisestikin älykkääseen asumiseen.  Esimerkkinä voidaan tarkastella talotekniikan tarpeita yhteistilassa, jossa on eri toimintoja eri aikoina. Jos tilassa toimii kampaaja yhtenä päivän viikosta, niin sieltä pitää löytyä toimintaan soveltuva vesipiste. Jos samassa tilassa pidetään yhteinen jumppahetki, niin ilmanvaihtoa pitää voida tehostaa tarpeen mukaan. Ilmanvaihdon tehostaminen voidaan tehdä esimerkiksi sisäilman hiilidioksidi (CO2) pitoisuuden perusteella, jolloin pitoisuuden ylittäessä asetetun raja-arvon, lisätään ilmanvaihdon määrää. Ilmanvaihtoa voidaan toisaalta ohjata myös ennakoiden tilaan tulevien ja tilassa olevien henkilöiden lukumäärän perusteella. Energiatehokkuusvaatimukset puolestaan edellyttävät, että tilan ollessa tyhjä tai kun siellä oleskelee vain muutama henkilö, niin ilmanvaihto säädetään pienemmälle. 

Omissa tiloissaan eri henkilöt ovat tottuneet erilaisiin lämpötiloihin. Pitää myös muistaa, että ikäihmiset viihtyvät tyypillisesti korkeammissa lämpötiloissa kuin nuoremmat. Näistä vaatimuksista seuraa, että asukkailla pitää olla mahdollista säätää lämpötila heille sopivaksi. Talon turvajärjestelmän pitää taas sopeutua julkisuudeltaan erilaisten vyöhykkeiden vaatimuksiin. Talossa oleva ravintola on avoin kaikille, yhteinen olohuone kaikille asukkaille ja omat tilat vain siinä asuville.

Jo näistä muutamasta esimerkistä huomataan, että talotekniikalle asetettavia vaatimuksia ei voida hoitaa pelkästään erilaisilla mittauksilla, vaan ne vaikuttavat järjestelmien mitoitukseen ja rakenteeseen huomattavasti. Talotekniikan suunnittelun vaatimuksia yhteisöllisessä asumisessa selvitetäänkin tarkemmin meneillään olevassa Leena Paltamaan, HIPPA – hankkeeseen integroidussa YAMK opinnäytteessä Yhteisöllisen palveluasumisen hyvät talotekniset suunnitteluperiaatteet.

 

Lähteet:

Harra, T., Lintula, L., Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä, Metropolia Ammattikorkeakoulu 2018.

Jolanki, Outi, Leinonen, Emilia, Rajaniemi, Jere, Rappe, Erja, Räsänen, Tiina, Teittinen, Outi & Topo, Päivi. 2017. Asumisen yhteisöllisyys ja hyvä vanhuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 47/2017.

Pirhonen, Niilo, Yhteisöllisen asumisen talotekniikan suunnittelun ohjaus, AMK insinööri opinnäyte, Metropolia 2019.

 

Verkkolähteet:

HIPPA, Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla, https://hippa.metropolia.fi/, (luettu 2.3.2020)

IEEE, Future Directions, https://cmte.ieee.org/futuredirections/fd-opportunities/

Lipporannasta löytyy Kotikatu 365 – uusi asumisen malli. Kotikatu 365. Verkko-aineisto. Lipporanta. <https://www.lipporanta.fi/ >. Luettu 20.3.2020.Palveluasumisen digitalisaation pilottiympäristö, https://www.metropolia.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hankkeet/kiradigi-palveluasumisen-digitalisaation-pilottiymparisto (luettu 20.3.2020)

 

Tämä artikkeli on ensimmäisen kerran julkaisu HIPPA-hankkeen blogissa 17.4.2020.

Kirjoittajat:

Lauri Heikkinen, TkL, yliopettaja, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kiinteistö- ja Rakennusala
Harri Hahkala, DI, projekti-insinööri, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kiinteistö- ja Rakennusala