Yhteiskehittelyllä digitaalisia tuotteita palveluasumiseen

Tulevaisuuden palveluasumisen kehittämistarpeita ei ratkaista vain henkilökunnan määrän ja osaamisen kautta. Lisäksi tarvitaan digitaalisia tuotteita ja palveluja. Yhteiskehittely mahdollistaa tuotteiden ja palvelujen kehittämisen käyttäjälähtöisesti. Tätä tehdään 6Aika-hankkeessa: HIPPA – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla. Ensimmäinen yhteiskehittelytilaisuus pidettiin joulukuussa 2018 älyranneketta kehittävän IOTAS Oy:n kanssa.

Käyttäjälähtöinen ja monialainen yhteiskehittely

Asukkaiden turvallisen ja merkityksellisen elämän mahdollistaminen digitaalisten tuotteiden ja palvelujen avulla edellyttää tietoa asukkaista ja työntekijöistä sekä heidän arjestaan palveluasumisympäristössä (Harra ja Lintula 2018). Palveluasuminen on juuri nyt polttava ongelma, jonka hoitamiseen tarvitaan uusia ratkaisuja. Parhaat ratkaisut löytyvät yhteiskehittelyn avulla (Rittel ja Webber 1973).

Polttavina ongelmina Harra, Mäkinen ja Sipari (2012) ovat tunnistaneet yhteiskehittelyn käyttökohteeksi mm. työyhteisön toiminnan kehittämisen, työelämäorganisaatioiden välisen yhteistyön sekä työelämän ja koulutuksen yhteisen työmenetelmien kehittämisen. Näiden lisäksi yhteiskehittely soveltuu hyvin myös palveluasumisen tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen.

Monialaisen yhteiskehittelyn keskiössä ovat käyttäjien tarpeet. Uudet ideat, kehitysehdotukset ja parhaat ratkaisut syntyvät aktiivisen ja moniäänisen vuoropuhelun tuloksena (Laudan 1996). Mukaan tarvitaan tuotetta tai palvelua käyttävät ihmiset, korkeakoulujen asiantuntijat ja opiskelijat sekä innovatiiviset yritykset. Yhteiskehittelyn avulla voidaan vahvistaa käyttäjä- ja asiakaskeskeistä kehittämistä tuottajakeskeisen toiminnan rinnalla.

Yhteiskehittämisen avulla kehittämisen laatu paranee. Osallistujien analysointitaidot ja kokemusten käsitteellistäminen vahvistuu. Kehittämiseen osallistumisen myötä tulokset juurtuvat käytäntöön jo kehittämisprosessin aikana. Osallistujien hyvinvointi paranee, kun voi kokea tekevänsä mielekästä yhteistyötä. (Harra, Mäkinen ja Sipari, 2012.)

Ennalta rakennettu suunnitelma auttaa tilaisuuden fasilitaattoria käyttämään tehokkaasti tilaisuudelle varatun ajan ja keskittymään oleellisiin asioihin. Fasilitaattoreiden on kuitenkin varauduttava siihen, että suunnitelma muuttuu tilaisuuden aikana. Osallistujien odotukset ja tavoitteet voivat poiketa suunnitellusta, osio tulee käsitellyksi nopeammin tai jonkin asian tarkasteluun on syytä paneutua syvemmin. Näistä muutoksista huolimatta fasilitaattorin tehtävä on huolehtia siitä, että tilaisuuden punainen lanka säilyy, focus ei huku ja yhteiskehittely etenee.

Yhteiskehittelyllä haetaan kompromissin tai konsensuksen sijaan moniäänisyyttä ja yhdessä rakennettua ymmärrystä. Palveluasumisen ongelmat ovat monimutkaisia eikä niihin ole olemassa yhtä oikeaa tai väärää ratkaisua. Yhteiskehittelyssä tutkitaan palveluasumisen kehittämisen tarpeita ja niihin soveltuvia ratkaisuja.

Yhteiskehittelyssä käytettävien välineiden ja menetelmien avulla:

• Luodaan innostava ilmapiiri.
• Lisätään ihmisten osallistumismahdollisuuksia.
• Vahvistetaan kokemusta osallisuudesta
• Tasapainotetaan hiljaisten ja äänekkäiden osallistujien vuorovaikutusta.
• Rohkaistaan kaikkien osallistujien asiantuntijuuden esille tuomista.
• Jaetaan osallistujien kokemukset, tiedot ja taidot yhteiseen käyttöön.
• Tehostetaan tasa-arvoista työskentelyä ja päätöksentekoa yhdessä asetetun tavoitteen suunnassa.
   

Case: Yhteiskehittely IOTAS Oy:n kanssa

Kaksi tuntia kestänyt yhteiskehittely toteutettiin joulukuussa 2018 Myllypuron monipuolisessa palvelukeskuksessa. Mukana olivat yrityksen edustaja, henkilökuntaa Myllypuron monipuolisesta palvelukeskuksesta ja HIPPA-hankkeen toimijoita.

Yhteiskehittely muodostui viidestä vaiheesta, jotka olivat esittäytyminen ja virittäytyminen, tarkoituksen ja ymmärryksen luominen, arvon luominen tuotteelle / palvelulle, yhteiskehittelyn reflektointi sekä yhteenveto ja jatkotoimet (Kuva 1).

Esittäytyminen ja virittäytyminen

Osallistujien esittäytymisellä ja virittäytymisellä tavoiteltiin avoimen ilmapiirin luomista luopumalla rooleista ja irtautumalla päivän työtehtävistä. Tämä tuki ja rohkaisi osallistujia tasa-arvoiseen ja vuorovaikutteiseen keskusteluun.

Jotta osallistujat pystyivät osallistumaan ja tuomaan esille oman asiantuntijuutensa, kuvattiin taustaksi HIPPA-hankkeen tavoitteet ja yhteiskehittelyn tarkoitus. Niiden pohjalta luotiin yhteistä ymmärrystä yhteiskehittelyn tavoitteesta. Osallistujien odotusten esille saaminen sitoutti työskentelyyn ja auttoi fasilitaattoreita suuntaamaan työskentelyä. Siten autettiin osallistujia keskittymään tärkeisiin asioihin ja rajattiin keskustelua.

Osallistujien odotukset kohdistuivat mahdollisuuksiin päästä ideoimaan ja suunnittelemaan yhdessä sekä synnyttämään uusia innovatiivisia ideoita, jotka edistävät tuotteen kehittämistä eteenpäin. Tämän edellytyksenä he näkivät yhdessä tunnistettavat tuotteeseen liittyvät kehittämistarpeet ja pääsemisen kehittämistyössä konkretian tasolle.

Arvon luominen yrityksen tuotteelle

Tuotteen arvon luomiseksi yritykselle muokkasimme avoimesti saatavilla olevista arvokanvastauluista (kts. esimerkiksi Liikkanen 2018) tähän tarkoitukseen sopivat taulut, jotka jäsensivät ja ohjasivat yhteiskehittelyn kulkua tavoitteiden suunnassa ja tukivat keskusteluun osallistumista (taulukko 1).

Yrityksen tuotteen ominaisuuksien kuvaaminen auttoi osallistujia ymmärtämään mihin käyttöön tuote on tällä hetkellä suunniteltu ja millaista teknologiaa se hyödyntää.

Tuotteen hyödyistä käytävän keskustelun avulla osallistujat saivat tietoa tuotteen mahdollisuuksista parantaa asumispalveluyksikön asukkaiden elämän- ja hoidonlaatua sekä henkilökunnan arjentyötä.

Tuotteen käytettävyyteen ja sen käyttötarkoituksen laajentamiseen päästiin suuntaamalla keskustelu tuleviin käyttäjiin, heidän tarpeisiinsa ja palvelukeskuksen toimintaan. Käytettävyyteen liittyvistä asioista esille nousivat esimerkiksi ranteeseen suunnitellun tuotteen sopimattomuus muistisairaalle henkilölle. Osallistujat pohtivat myös tuotteeseen liittyviä teknisiä kysymyksiä kuten huoltovarmuutta ja laitteen latauksen kestoa.

Lopuksi keskustelu ohjattiin tuotteen jatkokehittämisessä huomioitaviin ja ratkaistaviin asioihin, joita yhteiskehittelyn aikana ei vielä ollut tullut esille. Esille nousivat esimerkiksi tuotteeseen liittyvät tietosuoja-asiat, tuotteen yhteensopivuus ja liitäntä sosiaali- ja terveydenhuollossa käytössä oleviin erilaisiin järjestelmiin.

 

Yhteiskehittelyn merkitys osallistujille

Yhteiskehittelyn reflektoinnissa haettiin osallistujien kokemuksia yhteiskehittelystä tuotteen kehittämisen toimintatapana ja sen merkityksestä itselle.

Kokemusten esille saamisessa käytimme avoimia kysymyksiä. Jokainen osallistuja vastasi kahteen valitsemaansa kysymykseen:

1. Minusta mielenkiintoista oli tänään…
2. Minusta uutta oli tänään…
3. Minusta hyödyllistä oli tänään…
4. Olisin toivonut enemmän…

Yrityksen edustajan kokemukset yhteiskehittelystä olivat positiiviset. Hän piti ammattilaisten näkemyksiä ja osallistujien innostusta tuotetta kohtaan tärkeinä jatkokehittämisen kannalta.

Muut osallistujat pitivät yhteiskehittelyä mielenkiintoisena tapana toimia. Se sai aikaan hyvää, mielenkiintoista ja monipuolista keskustelua tuotteesta. Tuotteesta ja käyttäjän tarpeista löytyi yhtymäkohtia. Yhteiskehittelyssä päästiin keskustelemaan konkreettisista käytännön tilanteista ja kehittämistoiveet nousivat esille. Osallistujat pitivät tärkeänä tuotetteen kokeilumahdollisuutta.
 

Toteutuivatko odotukset ja mitä seuraavaksi

Yhteiskehittelytilaisuus lopetettiin tarkastelemalla osallistujien odotuksia sekä niiden  toteutumista. Lisäksi yrityksen kanssa sovittiin yhteistyön jatkamisen seuraavista askeleista. Tilaisuus päätettiin kiittämällä osallistujia aktiivisesta osallistumisesta yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittely saattoi rikastavalla tavalla yhteen tuotteen käyttäjät ja kehittäjät.

 

Lähteet:

Harra T. & Lintula L. (2018). Käyttäjälähtöisyys älykkään palveluasumisen kehittämisessä. Metropolia Ammattikorkeakoulu. 

Harra T., Mäkinen E. & Sipari S. (2012). Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

6Aika: Hippa – Hyvinvointia ja parempaa palveluasumista digitalisaation avulla (2018). 

Kokkonen J. (2012). Fasilitoinnin ulkoiset puitteet. Teoksessa Yhteistoiminnan rakentajat. Kokemuksia fasilitoinnista. (Toim.) Linkola J. & Kokkonen J.. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kulttuuri ja luova ala. 

Laudan L. (1996). Beyond Positivism and Relativism. Boulder: Westview Press.

Liikkanen L. (2018). Value Proposition Canvas suomeksi. 

Rittel H. W. & Webber M. M. (1973). Dilemmas in a General Theory of Planning. Policy Sciences(4), 155–169.

Tämä teksti on julkaistu ensimmäisen kerran HIPPA-hankkeen blogissa 21.2.2019.

Kirjoittajat:

Toini Harra, toimintaterapeutti, FL ja YTT, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu, projektipäällikkö, HIPPA-hanke
Leila Lintula, toimintaterapeutti, THM, lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu